Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

10.8.2007
Iltalehti: Rahalla saa, saako Valioliigassakin?

Rahaa peliin. Mieluummin paljon. Sillä menestyksestä pitää maksaa. Joka vuosi. Valioliigan alkaessa on taas laskettu, mikä seura on vahvistunut eniten. Mittarina on käytetyt punnat. Voiko Torresin ennätyssummalla ostanut Liverpool voittaa? En tiedä. Voiko aikuisviihdemogulin shekkivihkolla joukkueellisen uusia pelaajia hankkinut Birmingham säilyä? Yhtä vaikea kysymys. Vain ääriviivat alkavalle Valioliigakaudelle ovat selvät. Sen sisällä on vain kysymysmerkkejä, uusia pelaajia ja valuuttaa.

Tiedätkö kuka on Craig Gordon? Hän maksaa 13,3 miljoonaa euroa. Edes vannoutuneimmat jalkapallofanit eivät välttämättä ole kuulleet tästä skottimaalivahdista ennen hänen siirtymistään Sunderlandiin. Televisiosopimuksen ja ulkomaisten miljardöörien uuden harrastuksen ansiosta Valioliiga tuo kartalle uusia tähtiä – ja hintoja. Kovia siirtosummia ihaillaan mieluummin kuin kyseenalaistetaan mistä maksetaan. Saattaa olla, että Craig on kaikkien Suomen Veikkausliigajoukkueiden kausibudjetin arvoinen, mutta kun nousijajoukkueidenkin lompakot ovat näin syviä, ei enää tarvitse ihmetellä miksi alkava Valioliigakausi on vetovoimaisin ja odotetuin sarja koskaan.

Englannissa pukuhuoneen ovi käy. Kaukana ovat ne ajat, kun lauantaisin televisio kakkosella tiesi joukkuelistoihin katsomatta vuodesta toiseen Arsenalin pelaavan samalla miehityksellä ja aina sama Mark Hughes murjoi puolustajia. Nykyiset liigaoppaat ja siirtolistat ovat liian paksuja edes asiantuntijoiden kahlattavaksi. Minulla oli kuudessa vuodessa Crystal Palacessa lähes 150 joukkuetoveria. Pitkäjänteinen seuran kehittäminen ja jatkuvuus sopii englantilaiseen mentaliteettiin yhtä hyvin kuin kultakalalle pulisongit. Noustuamme Valioliigaan, meitä kehoitettiin ostamaan kokonaan uusi joukkue, koska se on uuden sarjatason hinta.

Onko sitten fanin vaikea samastua tällaiseen pelaajarulettiin ja joukkueeseen? Kaikki mihin ehtii tutustumaan ja kenties ostamaan nimen fanipaidan selkään, saatta hyvinkin olla jo seuraavana vuonna vastustajan väreissä. Onko joukkueilla enää identiteettiä? Voiko kukaan tuntea omakseen seuraa, jossa ei ole yhtään kotimaista pelaajaa? Vastaukset näkyvät alati kasvavassa kiinnostuksessa ja kysynnässä. Kun saksalaisjalkapalloilijatkin ilmoittavat suosikkijoukkueekseen Aston Villoja ja ruotsalaisravintoloita on kiinni Liverpoolin pelatessa harjoitusotteluita, on turha naputtaa jossain urheiluyhdistyksien parakkikopeissa pelkän olympia aatteen olevan oikea tie. Paalulla pääsee paalupaikalle.

Kilpavarustelun kategoriat ovat suurten taisto maailmanvaltiudesta, koventunut kilpailu europaikkojen tärkeydestä ja taistelu putoamishelvettiä vastaan. Näissä pärjätäkseen omat lemmikitkin voidaan uhrata, fanit ja media vaativat pelaajaostoja. Niillä mitataan omistajien seurarakkautta. Viime vuoden kohuostot ja tähdet ovat jo eilistä sitoutumista. Puheet maailman parhaasta Michael Ballackista ovat siirtyneet yhden hopeakauden jälkeen vaihtopenkkimateriaaliksi. Malouda on tämän päivän uutinen. Tai Torres, Tevez ja Nani. Rahalla saa paljon jännittävää.
Myös me ostimme taannoin Palacessa lähes uuden joukkueen Valioliigakaudelle. Valitettavasti toimivaa kokonaisuutta uusista yksilöistä ei löytynyt, joten jo paljon ennen joulua edellisen kauden aloittajat olivat vallanneet paikkansa takaisin. Oli nimi, meriitit ja taidot mitkä tahansa, uusilta hankinnoilta ei pidä odottaa heti liikaa. Valioliiga on armoton ja erilainen, maailmanmestareitakin Gattusosta Materazziin on flopannut täysin brittein saarilla. Pelityyliin, elämiseen ja paineisiin ei voi mitenkään ostaa helpotusta rahalla.

On myös olemassa Arsenalin ja Readingin mallit. Nuori Arsenal on tottunut Wengerin koulun ja silmän tuovan aina uusia tähtiä; Reading taas uskoo menestyvän joukkueensa permanentin olevan vastaus. Se oli viime kaudella paperilla sarjan huonoin, kuten nytkin. Silti sijoitus oli legendaarinen, ja seurassa uskotaan edelleen, että turha korjata jotain mikä ei ole hajalla. Sen toimiessa saa suurelta yleisöltä vuoden manageripalkinnon ja sympatiaa. Epäonnistuessa syödään seurajohtajat ja managerit elävältä. Kun sitä rahaakin olisi ollut.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page