Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

19.8.2011
HS: Pelko ei ole pelkuruutta

Kävelen öistä Tehtaankatua. Samalla puolella jalkakäytävää näen hilpeitä ihmisiä. Vaihdan toiselle puolelle katua. Jostain syystä pelkään, että he voivat hakata minut. Järki sanoo pelon olevan absurdi. Hävettää, kun huomaan heidän olevan nuoria tyttöjä.

Joonas Berghällin ja Mika Hotakaisen loistavassa dokumentissa ”Miesten vuoro” puhutaan avoimesti menetyksistä ja peloista. Sen inspiroimana kysyin ystäviltäni mitä nämä pelkäävät? Kysymys aiheutti lähinnä hämmennystä ja vaivaantuneisuutta, sillä suomalainen mies on tottunut pitämään suun ja sydämen hiljaisina. Osa vastaa ajattelematta, että ”käärmeet” ja ”korkeat paikat”, jotka kuuluvatkin yleisimpiin fobioihin, joita esiintyy 10%:lla aikuisista.

Minä pelkään ulkoisia pelkoja enemmän epäonnistumista, sairastumista tai itsenäisyyteni menettämistä. Ne aiheuttavat välillä ahdistusta tai halua paeta. Isoin pelkoni kuitenkin on, että läheisilleni käy jotain pahaa. Kuten ”Miesten vuoro” –dokumentissa kuvataan, tällöin miehetkin antavat itselleen luvan itkeä.

Yksi ystävistäni palaa yllättäen asiaan muutaman päivän jälkeen. Hänkin pelkää enemmän lähimmäisen tai itsensä sairastumista kuin omaa kuolemaa. Hän lisää vielä, että unettomia öitä tulee myös lääkärissäkäynnistä ja sitoutumisesta. Kysyn tähän tarttuen, pelkääkö hän puhua tunteistaan? Hän myöntää tämän vaivautuneena, varsinkin jos on kyse tunteiden puhumisesta naisille. Tulee hiljaisuus, ja siirrymme nopeasti nauramaan, että maapähkinävoin tarttumiselle kitalakeen tai huilukammolle on olemassa nimikkofobiat. Jätän toiseen kertaan kysymykset, että pelkääkö hän koskaan menettävänsä työpaikkansa tai hylätyksi jäämistä? Miehistä egoa yhtään tuntien, veikkaisin, että suurin osa miehistä pelkää.

Tutkimusten mukaan pelkoihin vaikuttavia tekijöitä ovat turvattomuus, muutos, kiusaaminen, media ja väkivalta. Lähes 80% lapsista pelkää jotain tv-ohjelmaa, yleisimmin väkivaltaohjelmia tai lastenohjelmien mielikuvitushahmoja. Suurin osa peloista toteutuu vain päässämme. Minun pelkoni väkivallasta, joka saa vaihtamaan kadun puolta, alkoi kun lapsena kaverini kertoi tarinan kuinka ohikulkijat olivat kerran ehkä hyppineet jonkun pään päällä.

Pelko on tunne, jota länsimaisessa kulttuurissa vähätellään, kun taas evoluution aikana pelon osoittaminen on ollut merkki rohkeudesta, tarkkanäköisyydestä ja kehittymisestä. Pelko on usein tervettä järkeä. Mutta sen ei pidä antaa lamauttaa. Enää en pelkää, että pelkääminen ja pelkuruus olisivat sama asia. Enkä todellakaan usein kulje kakka housussa Ullanlinnan katuja.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page