Uutiset

Takaisin uutisiin

5/2004
Fitness -lehti: Uimaleijona

Tämä kirjoitus on aiemmin ilmestynyt Fitness -lehdessä



"

Luulin, että uiminen on vain lihavien ihmisten itsepetosyritys oikean harjoittelun välttämiseksi. Luulin, ettei vesi voi antaa yhtä hyvää harjoitusvastusta kuin punttisalit ja pallopelit. Luulin, että vedessä liikkumisesta ei oikeastaan fyysisesti juurikaan kostu. Luulin väärin.

Vuosia sitten loukkasin polveni pahasti. En pystynyt juoksemaan, itse asiassa liikkumaan jaloillani lähes lainkaan. Ammattiurheilijan tai kenen tahansa kuntoilijan suunnitelmiin tämä sopi kuin hattara joulupöytään.

Sain ainoastaan uida ja vesijuosta. En ollut sitten ala-asteen uimatuntien jälkeen polskinut kuin satunnaisilla kuutamouinneilla, sillä pidin kaikenlaisia kuviokellumisia enemmän vesileikkeinä kuin todellisena harjoituksena. Uimatietämykseni oli muutenkin päässyt ruostumaan, mutta käskevä kyltti ei jättänyt tulkitsemisen varaa: Ei shortseja! Jouduin siis vuokraamaan Helsingin kaupungin sähkönsiniset 70-luvun uikkarit. Yksistään se sai jo pulssin nousemaan.

Uimisessa tarvitaan sekä lihaksia että tekniikkaa. Yritin voimalla kun tekniikkaa ei ollut. Jouduin lähes heti merihätään. Muutaman yltiöpäisen vedon jälkeen happi alkoi loppua ja lihakset mennä maitohapoille. Kun energia menee lähinnä pinnalla pysymiseen räkäkroolaamalla, ei treenistä saa isoja tehoja irti. Ensimmäisellä uintikerrallani nielin varmaan noin puolet altaasta. Oma klooripitoisuuteni nousi todennäköisesti kuntoa enemmän. Olo ei muutenkaan ollut kuin huippu-urheilijalla, kun mummot sukeltelivat alitse ja ohitse, ohittelivat monella kierroksella. Rantautuessani olin kuitenkin ihan loppu. Uinnissa kuten vesijuoksussakin pitää muistaa, että sen vaikutus lihaksissa tuntuu kunnolla vasta, kun on noussut altaasta. Tunsin tehneeni hyvän harjoituksen. Ja vieläpä ilman kipua.

Uintitekniikan oppii kuka tahansa nopeasti, vaikken minä vieläkään ui kuin kala. Silmät tosin tulevat usein punaisiksi kuin särjellä. Sekä silmien että tekniikan iloksi suosittelen ehdottomasti uimalaseja. Ellei sitten halua uituaan muissa nesteissä esittää työpaikalla vesiselvää panemalla punaiset silmät uimaharrastuksen piikkiin.

Kukaan ei voi olla näyttämättä typerältä vesijuoksuliivi yllään. Vielä vähemmän vesijuostessaan. Sätkin minkä kerkesin. Maisemat vaihtuivat silti kovin hitaasti, lähinnä vain kelluin. Mutta tärkeää on muistaa, että vesijuoksussa ei pidä kilpailla nopeudessa, vaan liikkeen puhtaudessa. Lopulta kun pääsin altaan toiseen päähän, muutama vanhempi henkilö tuli kysymään, että eikö se poika osaa uida. Olisin vastannut, mutta henki oli vähissä. Ei tosin juhannustilastollisessa mielessä, vaan harjoituksen rasituksesta.

Vesijuoksu on vedenpitävä harjoitusmuoto. Ainakin se pelasti urani. Selvisin loukkaantumisesta. Nykyään terveenäkin uin tai vesijuoksen viikoittain yhden aerobisen ja yhden palauttavan harjoituksen. Monet ammattiurheilijat ovat viime aikoina huomanneet vesiharjoittelun edut. Välillä niin yksitoikkoisten punttisali-, lihaskunto- ja juoksutreenien sijasta jo muutamasta altaan mitasta voi saada kunnon treenivastuksen. Kun se lisättiin seuramme harjoitusohjelmaan, tuloksia on alkanut tulla sekä fysiikassa että kentällä. Vedessä pystyy harjoitella enemmän ja turvallisemmin. Paras vesiharjoittelun ominaisuuksista on, ettei se kuluta niveliä ja vähentää jaloille tulevaa painoa. Kovilla ja kitkaisilla alustoilla voi harjoitella vain tiettyyn rajaan asti, minkä jälkeen lihakset ja nivelet ylirasittuvat. Vesi säästää kaikelta tältä. Veden hierova vaikutus ja liikeratojen hitaus auttavat palautumisessa. Samalla lihaskunto ja koordinaatio paranevat. Vesiharjoittelu on nimenomaan koko kropan harjoitus.

Tarvitaan vain uima-allas ja puoli tuntia aikaa. Uima-asu on myös yleensä suotava, ellei sitten käytä hyväkseen osaa tuhansista järvistämme. Uimalla eri tyyleillä saadaan hyvä aerobinen harjoitus. Lisätehoja saadaan intervallityyppisellä vesijuoksulla. Kun näihin vielä lisätään räpylöitä, uimalautoja ja –hanskoja, pystyy vaikutus-, kalorikulutus- ja estetiikkatasoa muuttamaan. Vesijumppatunneille en ole kuitenkaan uskaltautunut, mutta sekin on varmasti vielä edessä. Varsinkin kun kerran tuli hankittua ne ihan oikeat uimahousutkin.

Joskus uimahalleissa ei olekaan valvojina Baywatchmaisia kaunottaria. Joskus vesi on liian kylmää. Joskus uimapuku tuntuu liian alastomalta. Mutta joskus kannattaa kokeilla vesiharjoittelua. Siitä voi vaikka pitää. Enkä vain luule, että se on hyvä harjoitusmuoto. Tiedän sen.

"

-Aki: Fitness -lehti 5/2004