Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

8.7.2006
Iltalehti: Maistuiko?

En lihonut. Tai laihtunut. Mahahan kertoo aina totuuden. Saksaan kokatusta viiden viikon seisovasta poydasta sulatettavaksi jai seka sellerit etta kermakakut. Jos Italia voittaa finaalin viime hetken vastahyokkaysmaalilla, olisi se suoraan naiden kisojen a la carte listalta. Missa olivat uudet Ronaldot? Tai edes totoschilachimaiset tahdenlennot? Kuin saksalainen keittio, kisojen paallimmainen makuelamys on aika hajuton, variton ja mauton. Yllatysmausteiset Kamerunit puuttuivat. Listan spesialiteetit eivat yltaneet klassikoiksi. Perushapankaalia ja bratwursia. Siina minun mahani tuomio naista kisoista.

Toisaalta hieman pureskeltuna naistakin koitoksista loytyvat omat jyvansa. Kuten patongista. Gallian kukkoa haukuttiin viela alkulohkonkin jalkeen kaheaksi kuin kuivaa korvapuustia syonyt hampaattoman sammakon aamujodlaus. Kiekuipa se silti komeasti. Kokemuksen hidastama askeltiheys ja korroosion kuluttama paalaki olivat vain kosmeettisia vaurioita: Kekkosia taynna oleva Ranskan joukkue naytti, etta kovat pelit tarvitsevat kaljuja miehia. ZZ ei nuku viela.

Kauneimpia yhdistelmia ja rottamaisimpia taklauksia, myoskaan et itkea saanut Argentiinan peleja seuratessa. Etela-Amerikan pitkatukkien kiivas tango oli turnauksen viihdyttavinta, vain muutama harha-askel ja isku veivat mahdollisuudet paalavoille. Ehdotonta besserwisseria silti, varsinkin Serbia-Montenegron puolustuksen halkaiseminen kuin kahdeksi eri valtioksi. Meksiko oli muutamaa siestaa vaille miniargentiina. Manjanan joukkue ehdottomasti. Samoin kuin Euroopan etelaamerikkalaisin joukkue Portugali, joka on huippumaalintekijaa vaille mestarikanditaatti.

Kotiedun kannustama tunkkireisilla koneistettu isantamaa oli jopa viihdyttava perinteisen tehokkuutensa ohella. Siina missa ruhrilainen teollisuushihna pyoritti vakaalla tahdilla tulosta, myos muutama poikkeuksellisen artistinen peli ja hymy irtosi gunthereilta. Philip Lahm oli kisojen laitapuolustajien konig, ja ilman Torsten Fringsin Rocky -imitaatiota olisi Saksan mahdollisuudet valierissakin olleet paremmat kuin muistaa yhdenkaan Iranin pelaajan nimea.

Italialaiset vetivat taas kerran pisimman spagetin, ja vaikka isannat vihjailivatkin mafifan avustusta, saapasmaan catenacciopuolustus oli laadukkaan vedenpitavaa. Jos Cannavaron aggressiivisuus oli parasta tagliatellea, oli Andrea Pirlon syottotekniikka kermakastike sen paalle. Toimiva resepti, hyvat raaka-aineet.

Jos hakemalla hakee mausteita, ehka Ghanan, Ecuadorin ja Australian esitykset voisi palkita parilla Michelinin tahdella. Harvoin on myos nahty Hollanti-Portugali korttikinkereiden keskella ulosajetut vastustajat katsovan yhdessa rappusilta pelia kuin jalki-istuntoon jatetyt pikkupojat. Iso kippis sille!

Tilinpaatoksen plus puoleltakin loytyi siis valuuttaa. Ei ehka legendaarisessa kurssissa, mutta sen verran, etta niihin kehtasi rantarusketuksen uhrata. Mutta kesan hukkatunteja, turhaan jatettyja treffeja ja ruotsinkielisen merisaan tasoista viihdetta tarjottiin myos monelta yllattavaltakin kokilta.

Lanteet eivat keinuneet. Samba ei soinut. Brasilia ei pelittanyt. Maailman parhaista yksiloista ei muodostu maailman parasta joukkuetta. Keltapaidoille iski Real Madrid syndrooma: pelkat pianonsoittajat eivat riita, tarvitaan myos pianon kantajia. Artisteilla ei ollut mita soittaa ja epavireisen bandin kapellimestarin Ronaldinhon kaunis hymykaan ei enaa irronnut. Sooloartistit orkesterikeikalla.

Englannilta odotettiin yllatysta. Yllatys ei ainakaan ole, etta taas kateen jai vain selityksia ja syntipukkeja. Jotain puuttuu. Ei ainakaan paineita ja punaisia kortteja. Ehka siis rankkarinvetajia? Mutta syyllinen tarvitsee naaman. Tikkataulusta loytyvat nyt Eriksonin ja Cristiano Ronaldon kuvat. Silla eihan omassa kultapojassa Rooneyssa vikaa ole. Svenit ja muut lahinaapurit olivat kisojen nejnej, skandiaksentilla ei saatu kunnon tappelua aikaiseksi kuin lahinna kasirysyna omien kanssa.

Myos Afrikan ja Aasian epailtiin olevan kypsia. Varsinkin Norsunluurannikon vakivahvoja ja nyt jo eurooppalaisittain kokeneita pelaajia kaupattiin kovempaan hintaan kuin mina he lopulta kimalsivat. Vielakaan ei tunnu perinteisia joukkueita vastaan reseptit riittavan. Sushikin oli vanhalla mantereella raaempaa kuin mita viime kisoissa aasiassa maisteltiin.

Se oli sitten siina eika Kahnin hyppysissa. Aika vahan jai kateen. ”Jumalan kasista” puhumattakaan. Kultajalkojakaan ei oikeastaan nahty. Tai Tardellimaisia katseita ja Schumacherin varaamia hammashoitola-aikoja. Valitettavasti ei kai myoskaan arvokisojen arvoisia legendoja. Ehka vasta tapahtumien mutustelu herattaa myohemmin kulinaristisia muistoja, silla nyt on vain aika ponakka olo kuten kaikkien aikojen maalikuninkaalla.

Mita jaa, kun televisio sammuu? Rastitoita, sosiaalisten suhteiden sovittelua, kadonneen rusketuksen metsastysta. Ennen kaikkea mahdollisuus itse ottaa pallo, ja pelata vaikka jokainen nahty ottelu uudestaan lahimmassa puistossa. Ainakin sen nalan nama kisat herattivat. Vatsasta riippumatta sen voi myos itselleen tarjota. Minulle kaikilla mausteilla kiitos. Hyvaa ruokahalua.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan