Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

10.9.2008
Iltalehti: Jessica Alba on Jabba the Hut?

Mitä tekisit toisin jos olisit nyt samassa tilanteessa? En kirjoita tähän, mitä teki mieli vastata toimittajalle. Minulla oli juuri ollut paikka ainutlaatuisesti kukistaa Saksa Olympiastadionilla seitsemän vuotta sitten. Vedin ohi. Saksa nousi lopulta Janckerin ja tuomarin suorituksilla 2-2 –tasapeliin. Lehdistötilaisuudessa kuuntelin sitten yhtä jossittelun sinfoniaa ja pitäisiolisi -schaissea. Olemmehan konditionaalin urheilumaa. Jos Palloliiton kassaan kilahtaisi euro joka kerran kun joku toimittaja tai jalkapalloihminen toteaa ”jotain pitäisi tehdä”, ”olisi voinut” tai ”voi kun”, Suomesta tulisi hetkessä maajoukkueiden Man City pohjattomine kukkaroineen.
Minä en tiedä, koska Suomi pääsee arvokisoihin. En tiedä, voittaako Suomi keskiviikkona. En myöskään ole varma, millä kokoonpanolla pitäisi pelata tai onko Klosella nahkahousut. Ennen karsintoja usein ylikylvetään absurdeja kysymysmerkkejä. Mielestäni vain teoilla voi vastata, ja silloin seitsemän vuotta sitten yksi omistani meni ohi. Tasaisesti mentiin silloin vieraissakin, koska Antti Niemi torjui kaiken. Suomelle hän vastasikin usein ja paljosta. Legendaarinen maalivahtimme ei koskaan selitellyt ja pelasi kuten lauloi maammelaulua, täydellä sydämellä. Laulu tuli tosin nuotin vierestä, mutta pelit menivät soinnulleen. Niemessä kulminoituu kaikki mitä suomifutiksessa on hyvää, isänmaallinen asenne ja kansainväliset taidot. Kiitos Antti kaikesta ja nautinnollista eloa tuleville elämän pelikentillesi.
Karsintojen avausottelu on tärkeä, muttei mikään vedenjakaja, jonka jälkeen tarvitsee julistaa tai huutaa apuun Mooseksia. Kysyin saksalaisen pelikaverini ajatuksia välienselvittelystämme. Hän nauroi. Nahkahousumaassa tätä pidetään läpihuutojuttuna, vain Venäjästä puhutaan. Tämä allekirjoitetaan kansainvälisillä pelikentilläkin. Saksa ei ole koskaan pettänyt karsinoissa ja tuskin tekee sitä nytkään. Saksa on joukkueena valitettavan saksalainen. Kurinalaisuus ja luotettavuus huokuu joukkueesta kuin Mustin katseesta isäntäänsä. Ymmärrän faktat, mutten pidä asiaa niin selvänä ja uskon tietysti toisin. Ollakseen Euroopan toiseksi paras joukkue Saksa ei siltikään tunnu häikäisevältä vastustajalta. Juuri nyt on kenties jopa otollinen aika pelata heitä vastaan. Tai ainakin jotain selkeitä marginaaleja Suomen eduksi tuntui EM –kisojen perusteella löytyvän heidän pelistään.
Saksa on perustanut pelinsä tarkkaan puolustamiseen ja teräviin vastahyökkäyksiin, mutta ollut ajoittain jopa vaikeuksissa joutuessaan hallitsemaan peliä. Löwin puolustuksessa ei ollut leijonia, kun Kroatia ja Turkki hyökkäsivät nopeasti, mikä muuten on Stuart Baxterinkin tavaramerkki. Toinen Saksan ase on erikoistilanteissa, mutta siinä Suomi ei jää senttiäkään. Ubervahvalle keskuspuolustuksellemme sopii muutenkin, että Saksan kärjet ovat enemmän targetpelaajia kuin taitavia, nopeita tai ovelia.
Onko Saksaa edes ilman Ballackia? Yhtä paljon kuin Suomea ilman huuhkajaa. Saksa on viime vuosina henkilöyitynyt kapteeniinsa, mutta lähinnä vain, koska muuten ryhmässä ei ole tähteyttä vaan tasaista huippuosaamista. Saksan materiaali kestää yksittäisten pelaajien – jopa maailman parhaiden – poissaolon yhtä hyvin kuin Suomi rauhoitetun linnun mahdollisen lentolakon keskiviikkona. Mielestäni huippuvireiset ja nälkäiset Shweinsteiger ja Podolski ovat liikkuvuudellaan jopa vaarallisempia Suomelle kuin Ballack. Niin ainakin kentällä tuntui. Tainion terävät jalat ja Hyypiän dominaatio ilmatilassa saivat saksalaisten lempilapsen välillä jopa laskeskelemaan tarvitseeko juuri sinä päivänä sitten kuitenkaan olla hänen kauden tärkein pelinsä. Näistä nuoremmista gunthereista ei sen sijaan oikein tiedä, kun nyt edes Saksan maalivahdit eivät enää tunnu skitsofrenia -tapauksilta eikä yhdelläkään pelaajalla ole viiksiä!
Pelatuilla peleillä ja poissaolevilla pelaajilla jossittelu on kuitenkin kuin uskoisi Jabba The Huttin olevan Jessica Alba ilman meikkiä. Mielestäni on parasta lähteä karsintoihin ilman JFK –teorioita tai ylioptimistisia palopuheita. Tekemään ja analysoimaan itse tekemistä. Paras mielipidehän ottelusta nyt on, että rakas Olympiastadion on loppuunmyyty.
Kerroin joukkueemme sakemannille pitäisiolisivoinutosuataivoittaa –tarinani seitsemän vuoden takaa. Ilman konditionaalia. Hän valehteli muistaneensa sen, kai kohteliaisuuttaan. Lupasi kuitenkin leikata takatukkansa, jos Suomi joskus voittaa tunkkireidet. Se on pitkä lupaus saksalaiselta. En tiedä, saanko itse koskaan enää mahdollisuutta ampua Dusseldorfia kaljummaksi. En edes tiedä, pystynkö koskaan enää pelaamaan jalkapalloa. Yritän. Ja uskon – kuten Suomeenkin. Siihen asti kannustan. Koska se ei ole koskaan konditionaalista kiinni. Myös keskiviikkona on kentällä Antti Niemen kaltaisia pelaajia, jotka laulavat käsi sydämellä maammelaulua. Se mahdollisuus on katsomossakin.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan