Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

31.1.2012
Se oli siinä

En lopeta jalkapalloa koskaan, mutta aktiiviuraa en enää jatka. Se mikä alkoi kotipihalta vuonna 1982, on tullut nyt päätökseen. Tämä on tietenkin pieni asia, korkeintaan uutismaininta suomalaisessa jalkapallossa, mutta minulle itselleni on jo ajatuksena pelottavaa, ettei aamu alakaan miettimällä seuraavaa peliä. Jokainen, joka on pannut itsensä peliin millä tahansa elämän polulla, tietää, että luopuminen on vaikeaa.

Pelasin ja lopetan olemalla itselleni mahdollisimman rehellinen. Olen iloinen ja kiitollinen, että 35 –vuotiaana voisin vielä jatkaa pelaamista korkealla tasolla. Mutta tunnen myös itseni liian hyvin, eikä minun luonteiselle henkilölle ole tervettä, että olen joutunut kompromissaamaan liian monessa suhteessa. Tahto ja ajatus haluavat enemmän kuin kroppa kestää. Kun 3.1.2005 Valioliigapelissä Aston Villaa vastaan jalat sanoivat itsensä irti yhteistyösuhteesta, on siitä asti lähes jokainen päivä ollut taistelua ja tasapainoilua.

Tuloksia on onneksi tullut tasaisesti, mutta nekään eivät poista sitä mielipahaa, kun viime vuosina on harvoin päässyt edes 70%:n suoritukseen omasta tasostaan. Oma käsitykseni jalkapallon harjoittelemisesta ja pelaamisesta on, ettei mitään saa jättää tekemättä ja että joukkueen etu ajaa aina yksilön edun edelle. Nykyjalkapallossa tosin nämäkin lainalaisuudet ovat hieman muuttuneet.

Mitä sitten jäi käteen? Jalkapallokansalle varmasti vähemmän elämyksiä kuin sille pienelle pyöreäpäiselle Pirkkolan pojalle, jolla oli unelma. Kun potkaisin ensimmäistä kertaa palloa, en ikinä olisi voinut uskoa mihin peli minut vie. Jos kertoisin kaiken, kukaan tuskin edes uskoisi. Jopa tällaiselle ei-niin-erityiselle-pelaajalle jalkapallo tarjosi elämän uskomattomatkin puolet.

Jalkapallo on nopeasti muuttuva taistelu onnistumisien ja epäonnistumisten kanssa. Pelasin ammattiurani aikana 448 peliä mukaan lukien Englannin, Saksan ja Skandinavian pääsarjat, sekä Mestarienliigan. Toisaalta olen kerran myynyt autoni ja asuntoni muuttaessani neljän vuoden sopimuksella USA:han, jossa minut hyllytettiin ennen ensimmäistäkään treeniä.

Jalkapallo on paras mahdollinen elämäntyyli mitä tiedän, mutta kovin rosoinen reunoiltaan. Sen tuntee, sen kuulee ja sitä aina lasketaan. Hienoimmat hetket elämässäni olen kokenut saadessani kunnian pelata isänmaani puolesta 69 maaottelua ja tehdä niissä 11 maalia. Toisaalta olen samalla saanut niistä lehtien arvioina kai muutaman leijonan ja sata lampaan hanuria. Olen yhtä otettu kaikista näistä kuten valinnasta Crystal Palacen seurahistoriikkiin, tai maailman tunnetuimman jalkapallojulkaisun arviosta, että olen maailman jalkapallohistorian 23. hulluin pelaaja. Näitä numeroita voin moneen kertaan hymyillen muistella kiikkustuolissa.

Millään tuloksella tai tunnustuksella ei ole kuitenkaan ollut minulle sitä merkitystä, minkä saa, kun tietää itse antaneensa kaikkensa. Toivon tehneeni vanhempani ylpeäksi noudattamalla heidän ohjeitaan, että jokainen päivä pitää pystyä katsomaan pelikavereita silmiin ja itseään peiliin.

Tuntuu tyhmältä dramatisoida tässä asiaa, minkä voisi ja ehkä pitäisikin ilmoittaa yhdellä lauseella. Mutta useat urheilijat ovat tulleet nyt kertomaan minulle, että lopettamisen merkityksestä puhutaan liian vähän. Olen seurannut satojen pelaajien lopettavan ja miettinyt miltä se tuntuu. Sitä luulee olevansa hyvin valmistautunut. Totuus tulee aika ajoin suolaliuoksena silmäkulmasta.

En ole harhaluulossa, ettenkö tulisi kaipaamaan peliä. Tiedän, että tulee monta pelipäivää, kun lehterikatsomossa tulee tunne, että pystyisin ja minun täytyisi vielä olla mukana. Tulen kaipaamaan sitä hetkeä, kun saa juosta stadionille taistelemaan omien väriensä puolesta. Tulen kaipaamaan pelikavereita. On ollut suuri kunnia saada pelata loistavien jalkapalloilijoiden kanssa ja maailman parhaita vastaan. On ollut suuri kunnia saada tunnustaa väriä hyvien seuraihmisten ja joukkuekavereiden kanssa, ja tavata monta upeaa ihmistä jalkapallon kautta.

Kävelen tänään aamulla töihin selkä suorana, mieli täynnä hyviä muistoja ja voimavarana ne elämykset, kohtaamiset ja tunne, minkä te hyvät ihmiset ja fantastiset kannattajat olette minuun jättäneet.

Kiitos, en pysty koskaan korvaamaan mitä olen teiltä saanut.

Aki Riihilahti


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan