Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

21.12.2012
Jalkapalloilijan joulu

Olen viettänyt lukuisia jouluja yksin. Katsoen telkkaria. Käyden lenkillä tyhjillä kaduilla. Syöden lähinnä pastaa tai muroja.

Täytyy sanoa ei. Perheellekin. Joulunakin. Tai erityisesti silloin. Englannissa pelataan taas jouluaikana neljä peliä yhdeksässä päivässä. Se on yli 10% koko kaudesta vähän yli viikkoon. Joukkueiden ja pelaajien kauden ratkaisut ovat usein huomattavasti tätä pienemmistä prosenteista kiinni. Ei siis shoppailupäiviä. Ei rasvaista joulupöytää. Jos haluaa laulaa Petteri punakuonoa, ei kannata yrittää englantilaisessa jalkapallossa. Minulla ei ollut varaa jättää yhtään prosenttia joulupöytään, jos halusin toteuttaa unelmaani.

Kukaan jalkapalloilija ei kuitenkaan ole kone. Englannissa juhlapyhien aikaan fyysisten, henkisten ja lähiympäristön tarpeiden rasitus viedään äärimmilleen. Itse vielä omat valintansa ymmärtää, mutta varsinkin perheiden pienimmille saattaa olla vaikea selittää, miksi muut isit ovat koulun joulujuhlissa ja oma on kotona kylmäkylvyssä. Kaiken lisäksi vuoden vaihteessa pelataan yleensä vuoden huonoimmissa peliolosuhteissa. Ei siis ihme, että pelin taso heittelehtii ja loukkaantumismäärät kasvavat rajusti.

Katsomot toki ovat täynnä, koska ihmisillä on vapaata.
3.1.2005 valmentaja pyysi minut toimistoonsa Lontoossa ennen Aston Villa -peliämme. Myönsin, että olin edellisinä päivinä hakenut fysioltamme hoitoa, kun jaloissa tuntui väsymystä ja vähän kipuakin. Valmentaja painotti pelin tärkeyttä. Totesin, etten ollut aikonutkaan vetäytyä. Kävelin koppiin, otin Buranan.

Voitimme pelin 2-0. Pelasin 90 minuuttia, mikä teki siitä neljännen täyden Valioliigapelin kahdeksaan päivään. Seuraavana päivänä pohkeessani todettiin kaksi repeämää. Valmentaja toivoi, että paranisin pian. Seura hankki kuitenkin varmuuden vuoksi juuri alkaneessa siirtoikkunassa kaksi saman pelipaikan pelaajaa. Se on tässä ammatissa ymmärrettävää, kuten myös, että tiesin olevani seuraavan kerran kiinnostava vasta kun olen taas pelikunnossa. Palasin vielä moneen kertaan ehkä liiankin nopeasti ja lopetin seitsemän vuotta myöhemmin peliurani, kuitenkaan koskaan enää pelaamatta tervettä kautta.

Valioliigaan ei pääse joululla. Lahjoja on turha odottaa keneltäkään. Eikä se ole raadollista. Sehän kuuluu pelin henkeen, että on valmis tekemään ne prosentit mitä muut eivät. Silloin on mahdollisuus päästä toteuttamaan unelmaansa. Kokemaan kuinka kannattajat useassa sukupolvessa pitävät tapaninpäivän peliä parhaana mahdollisena perhejuhlatraditiona. Tuntea olevansa osa hienoa jalkapallokulttuuria.

Englannissa jalkapalloilijan joulun lahjalistalla on 12 pistettä. Eikä siinä paljoa muuta juhlaa ole kuin isot yleisömäärät. En kuitenkaan koskaan kaivannut joulun viettämistä yhtä paljon kuin kaipaan nyt joulua viettäessäni pelaamista.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan