Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

7/2004
Isänmaamme urheilutoivot

Tämä kirjoitus on osittain aiemmin ilmestynyt Fitness -lehdessä.



"

Olipa kerran olympiaurheilija, kuntourheilija ja jalkapalloilija. Olympiaurheilija harjoitteli neljä vuotta vain karsiutuakseen Ateenan alkuerissä. Jalkapalloilija ei koskaan päässyt mihinkään kisoihin, mutta pelasi neljä vuotta ulkomailla kohtuullista maksua vastaan. Kuntourheilija katsoi heitä televisiosta, minkä jälkeen meni kuntosalille pudistellen päätään suomalaiselle urheilumenestykselle. Näillä urheilijoilla ei ole paljoa muuta yhteistä kuin että he kaikki hikoilevat.

Suomella ei ole mahdollisuutta menestyä Olympialaisissa. Isänmaamme on kooltaan ja resursseiltaan pieni, huippu-urheiluun satsataan systemaattisesti vain epäsystemaattisesti. Suomalainen sisu ei enää pärjää kenialaisaskellukselle. Mitalisaldo jää olympiaurheilijoilla eittämättä vähäiseksi, pankkitilin saldossa se tuntuu vielä vähemmän. Olympialaisiin tähtääminen on kutsumusmatka. Matka, joka vaatii monta vuotta täydellistä omistautumista lajille ja ääretöntä kunnianhimoa. Kaikkien elämän osa-alueiden on palveltava valmentautumista. Ja vaikka pääsisi lähelle parasta mahdollista kuntoaan ja kisat menisi nappiin, siltikin on vain pieni mahdollisuus menestyä. Kilpailu on kovaa, menestystä ja taloudellista korvausta on tarjolla vain muutamalle.

Ihailen Olympia –aatetta ja urheilijoita, jotka ovat panneet likoon koko elämänsä omakustannushintaan. Välillä tuntuu epäreilulta, että vastaavasti esim. jalkapalloilu ja jääkiekkoilu voi olla taloudellisesti kannattavaa jo hyvälle Suomen sarjan pelaajalle. Tällaiset yleisölajit ovat onnistuessaan luksusammatteja. Toki nekin vaativat kunnianhimoa ja omistautumista lajille, mutta antavat tilaa muullekin elämälle. Kilpailu on äärettömän kovaa, mutta menestyjiäkin on paljon. Ja onhan se kannustavaa, että urheilemisen ohella on myös mahdollisuus saada ammatti jo kansallisella tasolla.

Kuntourheilija ei tähtää olympialaisiin ja joutuu itse maksamaan päästäkseen kuntosalille. Hän ostaa itse omat varusteensa eikä hänelle hurrata edes onnistuneen spinning –tunnin jälkeen. Kuntourheilija ei yleensä haekaan kilpailua tai menestystä. Hänen tavoitteenaan on esim. olla hyvässä kunnossa tai näyttää hyvältä. Usein harjoittelu on ajoittaista eikä kauhean määrätietoista. Sillä ei Ateenaan päästä, mutta ainakin mielen ja kropan saa virkistymään. Kuntourheilu on mukavaa.

Kaikki puoltaa siis kuntoilijaksi tai esim. jääkiekkoilijaksi ryhtymistä. Kuka nykyään edes uskaltaa lähteä pitkälle matkalle Olympia-aatteen nimissä? Sehän vaatii myös onnistunutta kunnon ajoitusta. Urheilijalla on tasan neljä vuotta aikaa olla yhtenä päivänä hyvässä kunnossa. Mikään ei takaa, että optimaalinenkaan harjoittelu saa kilpailupäivänä heräämään hyvä tuntuma kropassa. Silloin ei kolme ja puoli vuotta lupaavia tuloksia ja harjoituksia auta lähtötelinettä pidemmälle. Aika epäreilua esim. kuntourheilijaan nähden, jonka ei sentään tarvitse odottaa neljää vuotta, jos vatsalihassarjaa ei saanutkaan päätökseen. Ammattiurheilussakin uuden mahdollisuuden saa yleensä viikoittain. Mahdollisuuksiin tosin liittyy läheisesti paineet. Olympiaurheilijoilla on paineita harvoin, mutta ne paineet kohdistuvat kaikessa hirveydessään lyhyeen aikaväliin. Ammattiurheilussa paineita ja syyttäviä sormia onkin sitten tarjolla pari kertaa viikossa. Kuntourheilijoilla sen sijaan on pelissä vain kuntosalikortinhinta ja oma peilikuva. Juuri siksi he ovatkin kuntoilijoita: he nauttivat terveellisestä elämäntavasta ilman tarvetta ja paineita kilpailla siinä.

Olen ollut onnekas saadessani urheilusta ammatin. Nostan hattua Olympialaisiin tähtääville, he ovat kaikki kunnioitettavia urheilijoita. Suomi pärjää kuitenkin kolmessa kategoriassa vain kuntourheilussa. Siinä suhteessa Suomalaiset ovat hyvää urheilukansaa. Ja se on hyvä valinta. Sen voi kukin vaikka todeta epäonnistuneiden urheilijoiden kasvoilta Ateenassa.

"



Aki: Fitness -lehti 7/2004

ps.Valitettavasti joudun jäämään Fitness -lehdestä muiden työkiireiden (ja olympia-aatteen) takia vastaisuudessa pois, pahoittelen ettei minulla yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Kiitän lehteä ja lukijoita saamastani kivasta palautteesta ja toivon että tiemme törmäävät vielä uudestaan paremmalla ajalla. Kiitos.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden