Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

6.3.2006
Iltalehti: EHKÄ OTIN, EHKÄ EN

”Nimeni on Aki ja olen alkoholisti”. Viimeksi lauantaina vedin viinaa. Otin yhden paukunkin - kova jätkä kun olen. Käytin viisasten juomaa rentoutumiseen ja sosialisoinnin osana, se oli hetken hurmaa. Aamulla tuntui sitten jo tyhmemmältä. Muistin miksen yleensä juo tai ainakaan saisi koskaan itseäni kerhokuntoon. Voinkin siis muutaman ryypyn vuosivauhdilla vain tunnustaa olevani maitopoika, mutten myöskään halua teeskennellä, että minulla pysyisi aina korkki kiinni.

Ensin Karpaasi, sitten kuskikaan ei ollut enää ajokunnossa ja Matti nyt tuskin on uutinen. Uusi trendi ja kova shokkiko, että suomalaiset urheiluotsikot ovat viime aikoina löytyneet pullon sisältä? Meidänhän pitäisi elää kuin ekumeeniset munkit, juoda vain ternimaitoja ja mennä nukkumaan Urheiluruudun jälkeen. Minulle lauantaina tultiin jopa huomauttamaan, että eikö minun pitäisi olla harjoittelemassa. Kello yksi yöllä! Ihan kun meillä ei olisi muuta elämää.

Kankkusen tai Myllylän tapauksissa ei mielestäni ole hälyttävintä, että muutama huippu-urheilija on nyt juonut ohi valomerkin. Enemmänkin se kirkasti koko urheilun nestetasapainon ongelmaa. Mystiset saunailtalegendat ja julkiset ”En juo” –vakuuttelut ovat vuosia pitäneet epäselvänä, että ottavatko urheilijat yksittäisiä tapauksia suuremmissa erissä? Varmasti muihin verrattuna vähän, mutta Olympia-aatteen mukaisesti se näkyy ja kuuluu aina kovemmin ja korkeammalle, kun pullon henki kaivetaan esiin. Ja senhän löytää heti lehdistä, jos on edes erehtynyt samaan kuvaan viinilasin kanssa. Lähimpiin pubeihin on toki parkkeerannut entisiä urheilijoitakin, mutta vasta nyt näiden kovien naamojen ottaminen on paljastanut orastavaa epidemiaa.

Vastatakseen kysymykseen miksi urheilija juo, täytyy ensin ymmärtää miksi yleensä kukaan juo? Vastaus on Thierry Henry! Tuopin voima on se, mitä Henry on Arsenalille – ensimmäinen ratkaisu jokaiseen tilanteeseen. Vai mitä itse teet, kun haluat juhlia? Tai tarvitset unohdusta suruun? Entä kun tapaat vanhoja ystäviä? Tai saavutat jotain? Kenties epäonnistut katkerasti? Haluat etäisyyttä töistä? Matkustaessasi lomalle? Lauantain kunniaksi? Menet todennäköisesti drinkille! Monesti yhteiskunnassa on sanomattakin selvää, että kokoonnutaan ottamaan sille tai tälle yhdet. Urheilussa näitä tapauksia ja tunnetiloja tulee usein. Joten on myös janoa.

Ammattiurheilu antaa harvoin mahdollisuuden tai halun käydä juhlimassa. Mutta kun peliohjelma sallii, muutama drinkki on usein nopein keino päästä hetkeksi eroon jalkapallosta, paineista ja odotuksista. Joillekin tämä on valitettavasti muodostunut ainoaksi ulospääsytieksi lajin kanssa naimissa olemisesta. Alkoholi on kuin rasia suklaata: et ikinä tiedä mitä saat. Silti muutuitpa sitten Forrest Cumpiksi, Tohtori Jekylliksi tai Herra Hydeksi ainakin viet itsesi aina hetkeksi muualle.

Vaarallisinta ei siis välttämättä ole, että juo, vaan syyt siihen. Alkoholiongelma urheilussa ei mielestäni ole viinan nauttiminen tai sen vaikutukset suorituksiin uran aikana, vaan että monelle pullo tuntuu olevan ainoa keino rentoutua ja yleisin vastaus uran jälkeisiin kysymyksiin. Sillä uran loppuessa jää iso tyhjiö täytettäväksi. Suurista tapahtumista ja huomionosoituksista on usein jäljellä enää peilikuva, josta itsekin tunnistaa vain jonkun, joka on saattanut joskus näyttää joltakulta kuuluisuudelta. Saavutukset, maine ja mammona eivät tunnu enää miltään, ja monelle onkin iskenyt masennus. Lukuisat urheilijat ovatkin ystävystyneet pullon kanssa vasta uran jälkeen, koska elämä on tuntunut värittömältä.

Alkoholi sisältää aina enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. En suosittele sitä koskaan kenellekään, mutta turha minun on myöskään tuomita tai yrittää leikkiä pyhimystä sen suhteen. Tämän vuoden toistaiseksi ainoat hörppyni olivat lauantaina, kun otin päivällisen kanssa viiniä ja ystävän syntymäpäivän kunniaksi kohotimme snapsilasinkin. Olen siis kevytsarjalainen. Todellinen alkoholismi onkin sitten jo vakava asia. Kohtuus pitää AA –kerhosta etäällä ja täyskieltäytyminen ainoa keino sieltä pois. Ja koska emme halua sinne enempää urheilijoita, miettikää tätä asiaa päissänne, ennen kuin tarjoatte seuraavalle Matille yhden rundin.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden