Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

5.7.2010
IL- Saksa ei voita!

Olin väärässä. Pahasti. Ensimmäistä kertaa en uskonut Saksan mahdollisuuksiin ennen arvokisoja. Nyt Saksa on kuitenkin jo saanut jalkapallon mahtimaat Englannin ja Argentiinan näyttämään kuin jääkaappipakastinyhdistelmiltä autobahnin varrella. Ja samalla maailman puheet ja kolumnit Etelä-Amerikan dominaatiosta ovat yhtäkkiä siirtyneet hapankaalimaan fanitukseen. En haluaisi olla itsepäinen, mutta mitä jos… lopussa Saksa ei kenties voitakaan?
Saksa on toki viihdyttävin tunkkireisijoukkue kenties koskaan, ja isot päänahat ovat vain nostaneet loistavasti uudistetun joukkueen itseluottamusta. Jos Ballackin varjosta vastuunkantajiksi viimein päässeet sakemanninuoret nostavat pokaalin kisojen lopuksi, ovat he todellakin mestaruutensa ansainneet selvitettyään matkallaan todella kovat vastustajat (MM-finaali, Espanja, Argentiina, Englanti, Ghana, Serbia, Venäjä, Suomi…). Mutta mutta… hyvin organisoituja joukkueita vastaan Saksa ei ole vielä näissä kisoissa pelannut. Mullerin, Ozilin ja Klosen hienoista kuvioista nauttiessa onkin hyvä muistaa, että Ashley Colet ja Gabriel Heinzet ovat olleet niin kurittomasti puolustavia ja väärin sijoittuneita, etteivät ole hidastuksissa mahtuneet edes samaan televisiokuvaan.
Tosin Saksan keskiviikon välierävastustaja Espanja ei sekään ole korkeampaa puolustumatematiikkaa vaan syöttögeenit jo äidinmaidosta saanut rohkea taitojoukkue. Hallitseva Euroopan Mestari on jo nyt historiansa korkeimmalla MM-sijoituksella ilman, että ovat vielä pelanneet tasollaan. Vaikkei näiden kisojen perusteella tältä näyttäisikään, on pelaaja pelaajalta vertailussa Espanjalla kovempi joukkue kuin Saksalla. Valitettavasti Espanja vain yrittää väkisin panna 11 parasta nimeään kentälle sen sijaan, että muodostaisi toimivimman mahdollisen joukkueen. Kuten Saksa on tehnyt onnistuneesti.
Mutta niinhän se jalkapallossa menee. On hyviä pelaajia ja on voittavia pelaajia. Ne eivät välttämättä aina ole samoja. Tai tee joukkuetta. Joukkueesta tekee hyvän vasta se, että se osaa voittaa. Se Espanjalla, Saksalla ja Hollannilla on toiminut karsinnoista asti. Uruguay vastaavasti on hienosti organisoitu ja uhrautuvassa kilpailuhenkisyydessään välillä jopa rottamainen selviytymistarina, joka tarvittaessa parkkeeraa vaikka joukkuebussinsa oman maalin eteen. Noh, Hollannin bussissa luki Van Bommel – De Jong, kun Brasilia jäi pysäkille.
On jäljellä neljä kandidaattia, kolme eri pelityyliä. Uruguaylaisia on vaikea voittaa; espanjalaisilta saada palloa pois. Hollantilaiset ja Saksalaiset taas muuttavat mestarillisesti keskikentän tukkimisen salamannopeisiin hyökkäyksiin. On Snejderia, Ozilia, Forlania ja Xavia. Lopussa on kuitenkin vain yksi mestari, ja se on tällä kertaa saletisti eurooppalainen. Kisojen alussa näytti hetken, että Etelä-Amerikkalaiset ovat vieneet jalkapallon uudelle tasolle, mutta lopulta kaikki eurooppalaiset joukkueet, jotka olivat puolivälierissä, selvittivät myös tiensä välieriin. Itse asiassa alkulohkojen jälkeen yksikään eurooppalainen joukkue ei ole vielä hävinnyt muille kuin toisille eurooppalaisille joukkueille.
Lähestytään viimeistä hekumaa. Jos pelit jäivät alkuun vuvuzuelojen varjoon, ovat ne nyt pudotuspelivaiheessa olleet juuri sitä, mikä tekee jalkapallosta kuningaslajin. Gyanin, Cardozon ja Messin kyyneleet ovat osa sitä suurta draamaa, miksi jalkapallon MM-kisoja voi ja pitää pelata vain joka neljäs vuosi. Jokainen jalkapallon kulma on silloin niin merkityksellinen. Puhetta, analyyseja ja salaliittoteorioita tuleekin riittämään pitkään. Jonkun mielestä Ghana olisi kuulunut jatkoon. Mexicon ja Paraguayn mielestä tuomarit veivät jatkopaikan. Maradonan mielestä se oli Fifan mafia. Pelen mielestä Maradona. Yhtä nopeasti kuin Felipe Melo tippui aateloitavasta mestattavaksi vaihtuivat Luiz Suarezin kyyneleet raivoisaan tuuletukseen. Epäreilua? Kenties. Jalkapalloa? Ehdottomasti. Voittaako Saksa taas lopulta? Ei.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden