Nyheter

Tilbake til nyheter

1.4.2011
Suomalainen jalkapallo... mitä nyt?

Sinun asiasi eivät ole huonosti... katso vaikka Kreikkaa, Nokian älypuhelimia tai suomalaista jalkapalloa!
Näitä vitsejä ei kannata yrittää väistää. Niissä on nyt yhtä paljon totuutta kuin kohtuuttomuutta. Kun pelaajia viedään suoraan treeneistä linnaan, seuroissa ja sarjoissa koetaan Kreikan kohtaloita, ja maajoukkue syöksyy rankingissa alaspäin kuin Tanja Poutiainen, niin alkaahan Kauniit ja rohkeat –sarjakin kuulostamaan uskottavalta ja tylsältä Veikkausliigan rinnalla.

Kritisoiminen on kuitenkin helppoa, valittaminen ilmaista. Minä en osaa, jaksa enkä halua jauhaa kaikkea tätä ikävää. Kun pelaajien ja seurojen tulevaisuudet ovat vaakalaudalla, eihän edes olisi oikein, että kollegat viisastelisivat raunioilla. Pitää siis katsoa eteenpäin. Ja suomalainenhan on sisukkaimmillaan nurkkaan uhattuna ja altavastaajana. Ehkä juuri nyt onkin mahdollisuus tehdä niitä asioita, joita ei ole aiemmin uskallettu.

Nyt voi siirtää resursseja rakenteista tekemiseen. Suomessa tuntuvat järjestelmät ja järjestöt olevan pyhiä, ja urheiluunkin on vuosien saatossa syntynyt järjestösekamelska, jota ei kansankielistäisi Soinikaan. Rakenteiden, toimintojen ja standardien kriittinen tarkastelu on jalkapallossakin tarpeen, jotta mahdollisimman paljon resursseja voidaan siirtää itse tekemiseen ja olosuhteisiin.

Nyt on autettava valmentajia. Ei ole ihme, että syöttöni karkailevat kuin vanhainkodin yövirtsat, koska nuoruusvuodet minua valmensi isäni, jonka suurin urheilullinen saavutus on Onnelan Hölkän osallistujamitali. Kaikkein tärkeintä suomalaiselle jalkapallolle on, että saadaan tarpeeksi hyviä valmentajia tarpeeksi nuorille. Tähän pitäisi liittotasolla ja jokaisessa seurassa uskaltaa satsata. Isäni ohella moni hyvää tarkoittava ja intohimoinen jalkapalloihminen on ollut aseeton, koska apua ei ole edes ollut saatavilla. Nyt on toki jo taivaskanavat ja google. Mutta tärkeintä on, että Palloliitto on luvannut Eerikkilään jalkapallon valmennuskeskuksen, johon kotimainen jalkapallotietämys ja tutkimus kerätään, ja sieltä sitä voi kuka tahansa ammentaa. Toki jos haluaa vain hyvätahtoisia oho-nilkkapotkuja tai osallistua Onnelan Hölkkään, voi myös mailata isälleni pasi.riihilahti@ray.fi.

Nyt pitää tehdä yhdessä. Edunvalvonnan ja itsepäisyyden suokuokkajajussi –aika on ohi. Tarvitaan yhdessä keskustelemista, tekemistä ja parhaiden käytäntöjen jakamista. Kansallisen jalkapallon keulakuva Mixu Paatelainen ei ainakaan kaihda keskustelua ja joukkuepelaamista, ja Suomi voikin pärjätä vain kun yhteispeli toimii kaikilla tasoilla. Vain kentällä kilpaillaan, kaikkina muina aikoina muiden kotimaisten jalkapallotoimijoiden onnistuminen on kaikkien etu.

Nyt on lopetettava valittaminen ja vertaaminen. Miksi pitää huudella mitään marginaalilajeista, oopperatuista ja lätkästä! En ole nyt tai koskaan ymmärtänyt tätä vastakkainasettelua kulttuurin tai varsinkaan jääkiekon kanssa. Ei ne mitään ole jalkapallolta pois vieneet. Itse asiassa kaikki luovat alat ja erityisesti urheilulajit tukevat toisiaan. Suomessa valittaminen ja kritisoiminen ihannoidaan liian usein hyväksi kriittiseksi tarkasteluksi, vaikka se useimmiten on vain tekosyy olla tekemättä mitään. Niin kauan kun jalkapallo vähättelee itseään, on se juuri sen arvoista. Turhaa jytkytystä. Suomalaista jalkapalloa kuitenkin pelataan, seurataan ja kannustetaan enemmän kuin yleisesti ymmärretään. Pelin taso kestää skandinaavisen vertailun. Kaiken voittanut ja kuninkaaksi demokratiassa kruunattu Jari Litmanenkin haluaa pelata kotimaista pääsarjaa. Nykyisten faniporukkojen toiminnasta on Suomeen syntynyt versova kannattajakulttuuri, josta tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan. Respectiä!

Nyt pitää tehdä. Hyvät ideat ja kova tekeminen toimivat kaikilla pelikentillä. Kups:n menestys kentällä, JJK:n markkinoinnissa ja Seinäjoen olosuhteissa ovat hyviä esimerkkejä kuinka suurella intohimolla on lyhyessä ajassa saatu työn kautta tunnustettuja tuloksia. Parhaat teot maksavat usein vähän. Kysykää vaikka pelaajilta, jotka ovat käyneet vetämässä junnuille tai kouluille jalkapallotunteja.

En usko julistuksiin tai uhoon. Työ on oikea tie. Ehkä kaiken myllerryksen keskeltä alkaakin poikkeuksellisen hieno Veikkausliigakausi. Pelaajille, seurojen taloudelle ja kannattajille on tulevalla kaudella ainakin tarpeeksi pelejä viedä toiminta seuraavalle tasolle.

Jalkapallon asiat ovat lopulta juuri niin hyvin kuin se itse haluaa ja tekee.