Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

16.9.2011
HS: Mitä kuuluu Marja-Liisa?

Mitä kuuluu, Marja-Liisa? Mitä sinä, ala-asteen luokanvalvojani, haluaisit kouluun menevien lasten nyt oppivan? Vaikka arvostettu kansainvälinen koulututkimus rankkaa jatkuvasti suomalaiset kärkeen, meillä taitaa olla vähän liikaa Pisaa päässä. Itse en ainakaan haluaisi valmistua nykymaailmaan keskimääräisen teorian mestarina.

Marja-Liisa oli erinomainen opettaja ja myös ainoa tuntemani henkilö, joka on heittänyt kuulaa pidemmälle kuin keihästä. Vaikka hän olisikin ennakoinut, että
parikymmentä vuotta myöhemmin Riihilahden pojan kannattaisi osata kiinaa ja tietotekniikkaa, ei se olisi ollut mahdollista, sillä Maunulan ala-asteella
1980-luvulla valinnaisuus tarkoitti valintaa puukäsityön ja rättikässyn välillä. Nyt tiedän, että jokainen kielitunti kannattaa valita.

Jos hiljeneminen on kultaa, ovat suomalaiset rikkaita ja koulumme mestaritehtaita. Mutta mitä järkeä on kirjoittaa ulkoa opeteltua teoriaa paperille, jos emme osaa kommunikoida muiden kanssa? Esiintyminen ja vuorovaikutustaidot ovat suomalaisten pullonkauloja, ja moni aikaihminen saakin sanan suustaan vasta kun pullo on auki. Vuorovaikutustaitojen pitäisi kuulua kaikkeen opiskeluun.

Kysyn usein koulukäynneilläni lasten toiveammatteja. Julkkis tai salarakas ovat vastausten kärkipäässä. Lapset uskovat tulevansa rikkaaksi voittamalla lotossa,
pelaamalla jääkiekkoa tai menemällä töihin. Siinähän haaveilevat, mutta opetetaan heille kuitenkin mieluummin mediakritiikkiä, talouskasvatusta ja yrittäjyyttä. Ihmistyön taloudellisen arvon painopiste siirtyy yhä enemmän käsistä aivoihin. Yhden työuran ja työnantajan ihmiset vähenevät, ja uudelleen oppimisen kyvystä tulee tärkeää.

Marja-Liisan oppituntien jälkeen vanhempani olivat ilmoittaneet minut klarinettitunneille. En edelleenkään saa siitä kirotusta puhaltimesta ääntä, ja olisin mieluummin jäänyt koulupäivän jälkeen harrastamaan jumppasaliin tai puukäsityönluokkaan. Uutta Esa-Pekka Salosta tai Teemu Selännettä ei synnytetä lisäämällä peruskouluun pari tuntia viikossa pakollisia taito- ja taideaineita. Paremmin luovan sektorin asiaa ajaisi, että maamme lukuisat seurat ja yhdistykset saisivat koulutilat käyttöönsä iltapäiväkerhotoimintaa varten.

Moni perhe siirtää kasvatusvastuuta koululle, ryhmäkoot nousevat ja nuorten pahoinvointi on räjähtää käsiin. Opetus kärsii, ja kaikki tuntuu puuroutuvan.
Tarvitsemme lisää Marja-Liisoja, jotka kurinpidon lisäksi eivät tasapäistä kaikkia vaan tukevat myös erityisosaamista ja kuuntelevat kaikkia.

Marja-Liisa, toivon, että luet tämän. Olen sinulle kiitollinen, että sain koulussa parhaat mahdolliset elämisen eväät. Suomen pitää olla koulutuksen kultamitalisti, ja poliittisen arvostuksen lisäksi siihen tarvitaan sinun kaltaisiasi opettajia.

ps. kirjoittaja on opettajan poika.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden