News

Back to News

1999
WSOY: HJK Mestarien liigassa, osa2

Tämä teksti on ilmestynyt kokonaisena kirjassa WSOY: Lehtola, Pakkanen, Riihilahti, Tiittula: HJK Mestarien Liigassa.


" TULIKUUMA OTTELUMATKA

Jerevan-HJK 29.7.1998, Jerevan

” Miksei koskaan pelata FC Rhodosta vastaan”
- Ville Nylund -



Peter Kopteff on kuningas. Nukuttuaan pitkään eurocup –untaan huolimaton boheemi ottaa Brasilia –reppunsa, t-paidan, shortsit ja nappikset. Hän on valmis uimastadionille. Ohittaessaan rennon huolimattomasti Pallokenttää Kopteff törmää maalivahti Jani Vianderiin, joka poistuu juuri henkilökohtaisesta aamuharjoituksestaan. He tervehtivät ja naureskelevat 2-0 voitetulle Jerevan –pelille.

Viander miettii bussimatkalla Tuusulaan epäonnistunutta taitoharjoitusta. Onneksi kotona odottavat eiliset europelit videolla. Kopteff menee pummilla sisään uimastadionille. Ammattiurheilijoita on monenlaisia. Kopteffilla ja Vianderilla on yhteistä yhtä paljon kuin pitsinnypläyksellä ja norjalaisella pelityylillä. Ilman HJK:ta he eivät olisi koskaan törmänneet, tai vaihtaneet sanaakaan toisilleen. Joukkue on yhdistävä tekijä erilaisille persoonille. Ja joukkue tarvitsee erilaisia persoonia.
Lehdet ylistävät nuorta taiteilijaa, joka coolisti polttaa päivittäisen nikotiininsa ja itsensä. Lehtien ohella valmentaja Antti Muurinen tarjoaa Kopteffille sankarinviittaa. Yhtä kaikki pelaajan arki on sama, fiilis ehkä hieman parempi. Siinä todellisuudessa tulee nopeasti kiire. Ville Nylund ja Jari Ilola odottavat jo kuumassa autossa, kun Kopteff saapuu tapansa mukaan myöhässä yhteiseen autokyytiin, tietysti suoraan uimastadionilta.
Matka klubilaisten miehittämästä Haagasta harjoituksiin Vuosaareen on pitkä. Siinä ehtii parantaa maailmaa. Nauraa yhdessä lehtien kirjoituksia. Miettiä tulevaa harjoitusta. Ja kuinka loppu sitä on henkisesti ja fyysisesti. Nylund arvuuttelee tapansa mukaan, että juostaanko tänään. Hän on väsynyt. Stadilaistunut oululainen käy töissä Hyvinkäällä, aina kun jalkapallo sen hyväksyy.
Ilola on ostanut lehdet ja lukee ääneen Peterin kommentteja.
- Ai että noin hyvin se meni. Hyvä kun kaveri mahtuu enää samaan autoon, Ilola aprikoi.
Kaikki nauravat. Voiton jälkeen matkakin tuntuu lyhyemmältä. Nylund ajaa lujaa.
Haagalaiset tähyilevät kentälle, jossa innokkuuden ylipappi Viander on ehtinyt jo lämmitellä puolisen tuntia. Parhaillaan on menossa itsepatentoitu kevätjuhlaliike, jota maalivahtivalmentaja Markku ”Fana” Palmroos häpeää yli kaiken. Sitä ei saa tehdä televisioitavissa otteluissa. Muuten joku voisi vielä luulla, että hän on opettanut sen.
Harjoitusten alkuun on kymmenen minuuttia, ja suuri osa pelaajista lukee vielä lehtiä kopissa. Ja heittää herjaa. Median suhtautuminen on väheksyvä, vain Kopteff saa kiitosta.
- Palstatilaa olisi tullut paljon enemmän, jos tulos olisi ollut huonompi, kapteeni Jarkko Wiss toteaa. Se on suomalaista jalkapallojournalismia.
Mitään kiirettä harjoittelemaan ei ole. Voiton jälkeen on lupa nauttia kopissa hetki, se tärkein osa harjoituksista. Viander on jo valmis. Hänelle jokainen hetki on kuningaslajia. Suhtautuminen jalkapalloon vaihtelee. Niin pitääkin. Se pitää kokea ja tehdä omalla tavallaan. Niin saadaan paras mahdollinen tulos tietyissä olosuhteissa.
Ihmiset ovat erilaisia; niin ovat jalkapalloilijatkin. Mutta ovatko kaikki jalkapalloilijat ihmisiä? Kopteff tuntuu ainakin olevan omalta planeetaltaan, kun hän saapuu töihin keinuvalla astunnallaan ilman paitaa, housut puolessa tangossa.
Kahvinhaju ja edellisen päivän säärisuojat tuoksuvat ahtaassa parakkikopissa, joka on koristeltu Aarno Turpeisen ihailijakuvilla. Kopteff ei ehdi edes tervehtiä muita, kun Koivistoinen huutaa:
- Dulla, sä oot varmaan saanut bonuksen, kun sulla on uudet alushousut. Kaikki nauravat. Junnu Vainion Porno-ooppera jää soimaan tyhjille seinille, kun viimeiset pelaajat hylkäävät täsmällisen opettaja Kanervan johdolla pelikassien kirjon. Valmentaja Muurinen ei ole jaksanut odottaa, vaan on jo aloittanut harjoituspalaverin.
Harjoituksen aloitus, yhteinen hetki. Auringon paahtamalle nurmikolle muodostuu ympyrä. Jäväjä istuu pelivälineen päällä. Saastamoinen makaa auringon kanssa. Manduca pyörittelee palloa. Wiss kaivaa nenää. Tunnelma on yllättävän hermostunut ja valmentajat hikoilevat vastauksia pelin takkuiluun. Muurisella on paineita. HJK:ssa vaaditaan tulosta. Mikään muu kuin voitto ei kelpaa. Joskus sekään ei riitä. Muurinen jakaa kiitoksen hyvästä tuloksesta ja mainitsee erikseen vaihtomiesten tärkeän panoksen. Kopteff ja Kuqi hymyilevät tyytyväisinä.
Edellisenä päivänä urakoineet verryttelevät, naureskelevat ja siirtyvät hierontaan, hoitoon tai seurustelemaan. Laulu- ja leikkiryhmän itseoikeutettu hallitsija on poppamies Ari Tiittanen. Sympaattisen monitoimikoneen kanssa voi jakaa vammojen ohella myös muut huolet. Sielun ja ruumiin voitelua. Siviilielämä ja lihaskireydet nauretaan kuntoon.
Hierontasaliksi aateloidussa kaupungin yleisessä pukusuojassa saksalaisen huippukirurgin mukaan Mengeleksi ristitty Tiittanen leipoo Turpeisen betonisia jalkoja. Työmaata riittää: otteluita on takana jo neljäkymmentä. Samalla käydään läpi rokin kultaisia vuosia. Hyvä mieli on parempi hoitokeino kuin fysikaalinen.
Yliväsyneet ovat vain näytillä harjoituksissa. Muut menevät kovaa. Lehkosuo venyttelee kentän laidalla ja katsoo, kun vaihtomiehet jatkavat tempopeliään. Muurinen kyselee euro-ottelun tuntoja, ja puhe eksyy Armenian matkaan. Lehkosuo tietää kertoa, mitä voi odottaa. Hän oli kaksi vuotta sitten europelissä samaisessa kaupungissa. Muurinen kuuntelee mielenkiinnolla. Hän haluaa varautua kaikkeen.
- Eurocupeissa mikään yllätys ei saa olla yllätys, kokenut valmentaja painottaa.
Muurinen viheltää harjoituksen päättyneeksi. Saastamoinen ja Wiss ovat jo kotona. Forssell rukoilee Vianderia ottamaan vielä muutaman laukauksen kiinni. Maalivahti vastaa aamen.
FC Jerevan on hävityn ottelun jälkeen jäänyt yöksi Suomeen. Joukkueen valmentaja joutuu vaikeuksiin vaihtaessaan valuuttaa Forex:issa. Viidenkymmenen dollarin setelit osoittautuvat väärennetyiksi. Mies selviää ilman sen kummempaa haloota.
Armenialaisilla riittää pokeria. Heidän edustajansa soittaa Klubin toimistoon ja kertoo tapahtuneen väärinkäsityksen rahanvaihdossa. Olisiko mahdollista, että klubilaiset toisivat valmentajan kaksi viidenkymmenen dollarin seteliä tullessaan. HJK ilmoittaa kauniisti pysyvänsä asian ulkopuolella.
HJK:n toimistossa soi puhelin. Munkkiniemeläisen koulupojan isä soittaa ja esittelee itsensä. Hänen sukujuurensa ovat Armeniassa, ja poika Toni vierailee kesälomalla tätinsä luona kyseisessä maassa. Pojalle olisi suuri kunnia saada tavata suomalainen joukkue Jerevanissa. Markku Peltoniemi lupaa ottaa Tonin huomioon paikan päällä. Ainakin yksi kannattaja on tulossa. Se ei takaa suurta huutomyrskyä.
Jerevan sijaitsee Venäjällä. Sen tarkemmin sitä ei oikein osaa kukaan määritellä. Finnair ei tee sinne suoria reittilentoja. Muutenkaan vanhan Neuvostoliiton maat eivät ole kovin houkuttelevia.
- Miksei koskaan pelata FC Rhodosta vastaan? Nylund kysyy.
Matkajärjestely menee vanhan kaavan mukaan. Edellisen Armenian reissun yhteystiedot saatiin tallinnalaisen FC Floran omistajalta Aivar Pohlakilta. Hän mainosti halpoja matkoja ja muita yhteistyökuvioita. MyPa käytti niitä hyväkseen matkallaan Azerbaizhaniin. HJK käytti MyPaa tietolähteenä.
Valitettavasti tuntematon lentoyhtiö ei saa lupaa yksityislentoihin Suomesta. Vain Tallinnasta olisi mahdollisuus lähteä matkaan, sillä Suomen Ilmailulaitos ei hyväksi halpaa ja puolikuntoista konetta. Yksityiskoneen hinta on epäilyttävä. Mutta sama matka ja kone varattaan kuin kaksi vuotta sitten. Silloinkin selvittiin hengissä. Edellisestä eloonjäämiskurssista on mukana kuusi pelaajaa. He tietävät pelotella muita koneesta ja Armeniasta. Itsekin ovat laskea alleen edellisen matkan muistoista.
Nuori Mikael Forssell saapuu jo kolmatta kertaa HJK:n toimistoon lyhyen ajan sisällä. Hermostuneena hän kyselee matkan yksityiskohtia toimitusjohtaja Erkki Alajalta. Alaja vastaa nuorelle ystävälleen rehellisesti koneen olevan oikukas. Forssell valahtaa kalpeaksi kuin jääkaapin ovi. Hänellä on lentopelko. Matkalla Sisiliaan hänet jouduttiin piikittämään nukuksiin, muutoin Ilolan käsi olisi katkennut nuorukaisen hysteerisestä puristuksesta. Forssellin fobia kohdistuu erityisesti potkurikoneisiin. Poika on peloissaan.
Muurinen, Lyytikäinen ja Peltoniemi pitävät palaverin tilanteesta. Taituri jätetään kotiin. Forssell huokaisee. Lentopelko on suurempi kuin halu pelata. Pelaajat kuulevat asiasta vasta lentokentällä. Siitä on turha tehdä numeroa.
Paljon ei ehdi huokaista, tai harjoitella. Lauantaina MyPa saapuu Pallokentän noidankattilaan. Noidat eivät ole paikalla; katsomo on tyhjä.
Suvereeni hallinta ja varma voitto vaihtuvat viime minuutilla yhdeksi pisteeksi. Pallo ei pompi, pelaajat eivät onnistu. Yhteinen sävel menee nuotin vierestä. Tehottomuus maalin edessä vaivaa edelleen.
Iloa ei ole kentällä, saatikka kopissa ottelun jälkeen. Kaikki poistuvat hiljaisina. Vain joukkueen puheripulikroonikko Kottila sanoo jotain. Sunnuntai on vapaa, joten illalla voi käydä kääntymässä Helsingin yössä. Väsynyt ja turhautunut ei kuitenkaan jaksaa kauaa katsella pimeyden anarkiaa. Alitajunnassa on jo tuleva peli. Lepo tulee tarpeeseen – kropalle, mielelle ja perheille.
Jerevan kotiottelun jäljiltä ei ole uskallettu tehdä suunnitelmia tai jatkopelien järjestelyjä. Vain pieniä yhteyksiä ja lentoja on katseltu Ranskaan päin. Vierasottelusta on saatava tarvittava tulos, sitten vasta suunniteltava jatkoa. Nyt pannaan liikkeelle perinteisen minimimäärän sijasta raskas kalusto. Sattuma ei kuulu huippu-urheiluun. Kuudentoista pelaajan lisäksi koneeseen nousee kymmenen taustahenkilöä.
Venäläinen keittiö on kuuluisa vatsataudeistaan, joten ravintola Mercuryn kokki Janne Savolainen saa soiton ystävältään Olli Puraselta. Kaikki ruoat ja kokki päätetään tuoda Suomesta. Mercurylta ostetaan kokonainen paketti, jonka laativat Tiittanen, Muurinen ja Savolainen.
Ruokailu on tärkeä osa huippu-urheilua. Joskus jopa ratkaiseva. HJK:n pieni panostus on paikallaan. Se vie 200000 matkabudjetista viisi prosenttia eli 10000 markkaa. Toisaalta selviytyminen toiseen karsintaan toisi mukanaan tukun riihikuivaa rahaa.
Entinen kansainvälisen tason erotuomari George Krutelev lähtee mukaan tulkiksi ja matkanjohtajaksi. Järkevä taktinen veto HJK:n johdolta. Nykyisellä tuomaritarkkailijalla on henkilökohtaisia tuttuja myös ottelun tuomaristossa. Suomen on jalkapallon kääpiövaltiona tehtävä hyvää jälkeä kentällä ja sen ulkopuolella.
Venäjän kielen tulkiksi ja avuksi fysioterapiaan palkataan nuori ja joviaali Sasu Setälä, joka on niittänyt mainetta monessa liiton tulkkaustehtävässä. Lääkäri, huoltaja ja neljä valmentajaa kuuluvat peruspakkaukseen vakioina. Joukkueenjohtaja Peltoniemi lähtee matkaan mukanaan viidenkymmenen ottelun eurocupkokemus. Turisteja ei ole. Fanimatkaa ei järjestetä.
Varhain maanantaina siististi pukeutunut yhtenäinen jalkapallojoukkue kääntää Helsinki- Vantaan lentoasemalla päitä.
- Mikä ryhmä tämä on? utelias mies kysyy.
- Ei mikään, me vaan tykätään pukeutua samalla tavalla, hymyilevä Vasara vastaa. HJK:sta mies on kuullut, mutta ihmettelee, miksi pitää lähteä Venäjälle saakka pelaamaan. Eikö lähempää löydy vastustajia? Utelias mies ei vaikuta kovin urheilulliselta.
Joukkueen nuorimmat lastaavat niskat vääränä suuria ruokalaatikoita ja huoltovarusteita hihnalle. Futisjoukkue arvostaa ikää. Kunnioitukseen joukkueen sisällä kuuluu, että nuorimmat tekevät likaiset hommat. Se on jalkapallon kirjoittamaton sääntö. Jokainen tietää tarkalleen oman asemansa joukkueessa ja pitää siitä kiinni. Kaikki ovat joskus junnuja. Ja junnuus on velvollisuus.
Paatuneet matkustajat ovat tottuneet käyttämään verovapaita ostoksia. Vasara ja Riihilahti ottavat peruskilpailuretkipaketin: puoli litraa Grantsiä ja viinikumimakeispussin. Viski on useimmiten tuliaisiksi, viinikumit harvoin palaavat kotimaahan. Muutkin hakevat täydennystä baarikaappiinsa. Ristikkolehdet tekevät kauppansa ja purukumikin on suosittu matkavaruste.
Välilasku Tallinnaan ei suju ongelmitta. Osa ruokatavaroista ei ole mahtunut Finnairin pieneen koneeseen. Kokki hikoilee kyljysten kohtaloa.
Odottaessaan lähtöä joukkue pääsee syömään lentoaseman ravintolaan. Tarjoilija ilmoittaa, ettei ruokaa ole riittävästi. Pitkän tutkinnan jälkeen virolaiskeittiö saa aikaiseksi muutaman omeletin. Osa joutuu tyytymään borssikeittoon. Omista ruokatarvikkeista uhrataan pelaajille sämpylöitä. Urheilijan kulutus on kova. Ruoka ahmitaan. Joku jättää jämät. Viander on kärppänä paikalla. Hänen vatsansa on pohjaton.
- Tai sitten siellä on iso mato, Koivistoinen ehdottaa.
Kaikkeen varautunut Peltoniemi jakaa tietoa Armeniasta. Jotkut haluavat tietää, minne ovat menossa. Osalle on tärkeämpää saada täysikäsi pokerissa. Jäväjä tietää, montako virallista kieltä on Armeniassa; Vasara voittaa satasen.
Yksityisen charter –koneen, jolla myös Viron presidentti Lennart Meri tekee matkansa, on määrä lentää Suomen mestarit Mustanmeren rannalle. Jalkapallojoukkue etsii jalkaisin Tallinnan lentokentällä kulkuvälinettään. Se löytyy. Viander pysähtyy ja kalpenee kuin Mannerheimin patsas puluparven hyökätessä.
Harmaankeltaisen potkurikoneen pieni takaluukku on avoin, ja lastaaja heittelee mielivaltaisesti pelikasseja koneeseen, jossa ei ole pilotin ”näkökentän” lisäksi kuin yksi pieni ikkuna takaosassa. Kone on vanha ja likainen. Viander ei ole vakuuttunut sen ilmailuominaisuuksista. Pelaajat nauravat ja vitsailevat lento-onnettomuuksilla.
- Koneessa näytetään elokuva Elossa, Wiss pelottelee.
Palotikkaiden päässä koneen sisällä odottaa viehkeä lentoemäntä, joka toivottaa olemattomalla englannillaan matkustajat tervetulleiksi. Lentoemäntä on sama kuin kaksi vuotta sitten. Hän on edelleen koneen ainoa hienous. Viander ja Palmroos eivät tunne oloaan kotoisaksi. Muut nauravat ja tekevät ristinmerkkejä.
- Minulla on ikkunapaikka, Kuqi nauraa ja istahtaa umpinaisen seinän viereen.
Kone on jaettu kahteen osaan. Etuosa on hieman tilavampi, ja istuimet vain kymmenen vuotta vanhoja. Joukkueenjohto ja valmentajat asettuvat sinne. Pelaajat menevät harmailla nahkaistuimilla varustettuun takaosaan, karvalakkiosastolle.
Osa penkeistä kaadetaan, jotta jaloille saadaan tilaa. Valaistus tekee tunnelman jännittäväksi. Viimeisen penkkirivin takana on pulskia kangassäkkejä. Nylund tarkastaa ne. Perunoita ja sipuleita. Sopan ainekset ovat kasassa.
Turvavyöt kiinni ja matkaan. Viander lainaa Riihilahden korvalappustereoita. Tärisevien jalkojen lisäksi myös musiikki on täysillä. Samoin pulssi. Korvalappustereot saavat elämänsä puristuksen. Ilmaan päästään ja siellä pysytään. Itse asiassa hyvinkin.
Vasara lukee Grishamia. Jäväjä ratkoo ristisanoja. Luiz Antonio kuuntelee sambaa. Ilola tuutii. Ruoat palautetaan keittiöön, mutta limonaadit käytetään. Matka kuluu nopeasti. Vain kerran hiipivät kylmät väreet selkäpiihin. Kuuluu pieni rasahdus, ja ovi alkaa vinkua. Lentoemäntä toteaa tyynesti, että se on venäläistä musiikkia. Viander ainakaan ei halua ostaa levyä.
Koivistoinen muistelee, kuinka kaksi vuotta sitten Armenia oli köyhä ja likainen. Talot olivat ränsistyneitä, ihmiset melankolisia. Paikka tuoksui kurjuudelta. Hotellin parvekkeelta näkyi slummi. Eräänkin katottoman talon pihalla makasi kuollut koira. Kukko alkoi kähistä varhain. Sekin lauloi mollissa. Olosuhteista huolimatta paikallinen joukkue pelaa duurissa ja ammatikseen.
Edellisellä matkalla Peltoniemi ja silloinen lääkäri Markku Walden tekivät tutkimusmatkan keskustaan. Kaupungin ylellisyys oli hotelli keskustan torilla. Peltoniemi pani nimen muistiin. Kaksi vuotta myöhemmin HJK asustaa kyseisessä hotellissa.
- Ei se mikään länsimainen ole, mutta hyvä asuinsija kuitenkin, Peltoniemi kertoo.
Kello käy jo seuraavaa päivää, ja kokki Savolainen voittaa kaikkien sydämet herkullisella yöpalallaan. Kanasalaatti jaetaan hotellin aulassa äimistyneiden paikallisten kuolatessa ympärillä. Päivä on ollut pitkä. Uni herkässä. Ensivaikutelma reissusta on erinomainen. Eloonjäämisreissulle valmistautuneet Selviytyjät nukkuvat rauhallisen ja ilmastoidun yön.
Aamu on lupaava. Savolainen on tehnyt länsimaisen hotelliaamiaisen, mutta valittelee, että leipä on päivän vanhaa. Se ei ole suuri synti entisen Neuvostoliiton alueella. Koko maan viimeinen myyntipäivä on takanapäin.
Muut ravintolatyöntekijät palvovat isoa vaaleaa suomalaista.
- Jane, Jane, my frent, want vodka, kuuluu muiden valkoasujen suista yhtenään. Kokki on tehnyt itsestään kuninkaan lahjoittamalla hotellityöntekijöille teetä ja suomalaista margariinia. Lahjonta on Armeniassa hyvä sijoitus. Suuri suomalainen hallitsee suvereenisti ravintolaa. Kuninkuudella on kuitenkin kääntöpuolensa.
- Mulla on vatsa kipeä, Savolainen valittaa.
Hotellin muut ruoanvalmistajat ovat halunneet päästä vierailevan kokin suosioon tarjoamalla tälle omia keitoksiaan. Hienotunteinen suomalainen on arvioinut paikalliset perinneruoat kolmen tähden vatsataudin arvoisiksi.
Pelaajille ruoka maistuu. Se on harvinaista idän matkalla.
- Luulin, että matka olisi ihan perseestä, mutta olen syönyt täällä parempaa ja terveellisempää ruokaa kuin kotonani, Ilola tunnustaa matkan edistyessä.
Hotellin ulkopuolella odottaa laiha poika Jari Litmasen pelipaidassa. Poika tervehtii pelaajia suomeksi. Peltoniemi esittelee Tonin pelaajille. Osa on kiinnostunut enemmän hänen paikallisesta tädistään. Pettymys on kuitenkin suuri: takaapäin kuin Marilyn Monroe, edestä kuin Esa Pakarinen.
Ulkomaanleirit ovat tuskaista aikaa. Miesporukan jutut ovat feministien painajaisia. Kun kolmekymmentä raavasta, seksuaalisesti viriiliä miestä joutuu viikoksi ulkomaille vankilaan naiskauneudelta, koti-ikävä rassaa. Ja jutut ovat rumia. Se kuluu asiaan. Jopa kansankoulunopettaja Kanerva käyttää samaa kaksimielistä kieltä kuin pahinkin kulmabaarin kerskuja. Se on joukkue-elämää. Eikä sitä ole tarkoitettu naisten korville. Onneksi täti ei ymmärrä suomea, ja nuoren koululaisen kuullen ei juttuja sanota.
Toni on iloinen päästessään mukaan joukkueen bussiin. Myöhemmin maskotista on muutakin hyötyä. Hän on ainoa, joka taitaa paikallisen kielen. Venäjänkielentaitoiset Krutelev ja Setälä saavat arvokkaan armeniaa puhuvan apurin. Paikallisten mielipuuhaa kun ei ole puhua venäjää.
- Onhan se hienoa olla mukana vaatimattomassa osassa suomalaista ammattijalkapalloa. Eurocuphistorian ensimmäinen tulkki, joka ei osaa yhtään paikallisen maan kieltä, Setälä ironisoi.
Aamuharjoituksen ottavat vastaan painostava kuumuus, miljoona hyttystä ja tukku pällisteleviä lapsia. Paikallisen urheilukentän ruoho on keltavihreää jäkälää. Kemiläinen Jäväjä on kuin kotonaan. Hyttyset eivät maistu hyviltä. Kurkku on kuiva kuin beduiinin sandaali. Alkulämmittely on kevyttä taitoharjoitusta ja totuttelua paikallisiin superpalloihin. Vasara onnistuu saamaan niihin kierteen kahteen suuntaan samaan aikaan.
- Lentopalloliiton hyväksymä, joku tokaisee ja katsoo kevyttä ja soikeaa palloa.
Alkulämmittelyn jälkeen kuumuus ja kosteus alkavat viedä parhaan askeltiheyden. Uudet olosuhteet vaativat totuttelua. Kotijoukkueen etu on suuri. Päivä ei aina riitä sopeutumiseen. Ilmasto on kova. Ehkä kovempi kuin vastustaja.
Pienpeleissä huumori hieman herpaantuu. Kova keli, väsynyt kroppa, pari myöhästynyttä taklausta, ja sota on valmis. Riitasanoja ei ilmaista, mutta tilanteisiin mennään ylilujaa.
Manduca unohtaa jälleen kerran oman miehensä ja saa kuulla kunniansa. Oman pienpelijoukkueen pelaajat haukkuvat kielitaidottoman juniorin ja neuvovat sitten, miten pitäisi tehdä. Eteläamerikkalaisia kyyneleitä valuu poskille. Joukkueessa on oltava yhteiset säännöt. Jos joku pettää, muut joutuvat tekemään valtavan työn korjatakseen laiskuuden. Usein se ei siltikään onnistu.
Manduca ottaa hieman nokkiinsa, mutta puolustaa ensi kerralla paremmin. Episodi on sillä selvä ja siitä ei enää puhuta. Eikä kanneta kaunaa. Se on osa työyhteisöä. Työasiat hoidetaan kentällä. Rajojen ulkopuolella ei enää vihoitella.
Suurin ero on kulttuureissa. Brasiliassa pelataan toisin. Suomalaisen joukkueen aseet ovat erilaiset. Suomalaiset eivät ole luonnostaan taitavia ja vikkeliä. Suomalainen ihminen on nöyrä ja kurinalainen. Sellaisena hän pärjää myös jalkapallossa. Eihän hyvästä vasarasta ole hyötyä, jos lyö kämmenellä nauloja lautaan.
Ilola on saanut iskun jalkaansa ja pyytää lääkäriä tarkistamaan vamman laadun. Sijaislääkäri Sam, jonka sukunimi on unohtunut lähtöselvitykseen, saa osansa joukkueen lahjomattomasta huumorista.
- Kuka toi poika on? Koivistoinen kysyy.
- Se on lääkäri, Saarnio vastaa.
- Voiko nykyään lääkäreitä tulla suoraan lukiosta? Nylund veistää.
- Tai sitten se on saanut tohtorinhatun arpajaisissa, Jäväjä jatkaa.
- Ja missä se Karjalainen on? Lehkosuo ihmettelee.
- Toivottavasti se osaa mitata edes kuumeen, Koivistoinen ironisoi.
- Mä luulin, että se on joku meidän A- junnu, Palmroos tokaisee.
Joukkueen ylilääkäri Karjalainen on estynyt, ja Sam saa kestää panettelun. Onneksi ymmärrystä riittää. Jalkapallojoukkueen maailma on toinen kuin lääketieteellisen steriilit käytävät.
Ilolan jalka ei ole kunnossa. Valmennusjohto ilmoittaa, että nuori rovaniemeläinen pelaa vain tarvittaessa.
- Ei kai me vielä niin suuressa kriisissä olla! Saastamoinen naurattaa yleisöään.
Kortinpeluu, tv ja väsyneet jutut koristavat hotellia. Päiväunet ovat suosittuja. Kopteff eksyy käymään läheisellä torilla. Hänelle tarjotaan oitis ”ystävälle-erityishintaan-tavaroita”.
Aika kuluu hitaasti. Hotellihuone käy pieneksi, kuumuus ahdistavaksi. Paikalliset ihmiset ihmettelevät skandinaavista adidasheimoa. HJK on nähtävyys, eksoottisen vaalea ja länsimaisen varakas. Armenialaisen opettajan kuukausipalkka on 25 dollaria, lippu huomiseen otteluun maksaa yhden. Sekin on monelle liikaa. Yleisömenestystä ei ole luvassa.
Muurinen odottaa videonauhan kanssa hotellin konferenssihuoneessa, että joukkue saapuu palaveriin. Laitteet on viritetty havainnointia varten. Palaverin esipuheen omii kuitenkin Krutelev. Hän on jutellut tuomareiden kanssa ja pitää palaverin alkuun saarnan. Vanha kehäkettu kertoo tuomarien taustat ja tyylin, sekä muistuttaa uusista sääntötulkinnoista. Yksityiskohdat ovat tuttuja ja uuvuttavia. Asia on kuitenkin hyvä.
Muurinen analysoi vastustajaa ja näyttää videopätkiä edellisestä ottelusta. Vastustaja on seulottu läpi. Saarnio korostaa vastustajan olevan haavoittuva vastaiskuissa.
- Kaksi vuotta sitten kyseisellä stadionilla tuli 3-1 kuokkaan, Peltoniemi lisää.
Iltaharjoitus on stadionilla, joka on vanha, venäläisrakenteinen mahtava kivi-betonisekamelska. Se on parhaimmillaan vetänyt 40 000 henkeä, mutta nyt osa kuluneesta urheilupyhätöstä on sortumavaarassa ja käyttökiellossa. Tuskinpa niitä osia usein tarvitaankaan. Katsomot on eristetty tukevalla aidalla ja piikkilangalla. Paikalliset sotilaat seuraavat esteiden takaa suomalaisten suorituksia.
Saastamoinen kävelee keskiympyrään ja katselee ympärilleen. Ensimmäinen tehtävä on tutustua kentän mittasuhteisiin. Otsalle purjehtii hikipisaroita. Isolla lentokentällä ja kuumalla ilmalla ei parane höntyillä. Muuten ollaan ulkona puolen tunnin jälkeen.
- Mä en ainakaan lähde yhteenkään vastahyökkäykseen mukaan, Saastamoinen sanoo Nylundille. Nylund katsoo kenttää ja huoahtaa kuin tulevasta väsymyksestä.
Toinen rutiini on tutustuminen kentän pintaan. Pelaajat vertaavat kiinto- ja irtonastakenkien ominaisuuksia. Saastamoinen haluaa aina pelata voimanastoillaan. Puolustuksen keskustassa ei sovi liukastella. Lehkosuo ja Riihilahti kyselevät toistensa tuntemuksia. Keskusta on palanut ja kova. Irtonasta ei pure. Luiz Antonio ei edes omista sellaisia. Taito kuulemma kärsii.
Pienpeleissä syötöt osuvat kohdalleen. Keskittyminen on tarkempaa kuin normaaleissa harjoituksissa. Pallo kulkee, ja miehet liikkuvat.
- Sehän näyttää ihan futikselta, Tiittanen toteaa innostuneesti.
Viimeistelyharjoituksessa superpallot lähtevät kuin tykinkuulat. Kuqin ensimmäinen laukaus on hajottaa maaliverkon. Seuraava hevosenpotku on lentää ulos stadionilta.
- Voimaa vaan, taito tulee iän mukana! Vasara löylyttää.
Lopuksi pelataan pienellä alueella. Joukkueista voi jo haistella huomista kokoonpanoa. Jäväjä on hyvässä vireessä huomattuaan olevansa aloituksessa. Itseluottamus ja peli-ilo ovat tänään eri tasoa kuin Luiz Antoniolla, joka yllättäen aloittaa vaihdossa.
Harjoitus on lyhyt ja lataava. Siitä on tarkoitus jäädä hyvä maku ja nälkää huomiseen peliin. Lopuksi Muurinen ilmoittaa avauskokoonpanon. Kaikki pelaajat tiesivätkin sen jo. Joukkue on vahva ja varma asiastaan. Jatkopaikkaa pidetään itsestäänselvyytenä.
Ilta on hiljainen. Koivistoinen, Lehkosuo, Vasara ja Kottila pelaavat korttia. Viander venyttelee tunnin. Suuri osa kerääntyy Turpeisen ja Riihilahden huoneeseen. Armoitettu viihdyttäjä Jarmo ”Copperfield” Saastamoinen tekee korttitemppuja. Kopteff pelaa matopeliä citykännykällä. Puhelin on sitä varten mukana. Vain pelitoveri Forssell puuttuu. Pelaajat hiipivät aikaisin huoneisiinsa ja yö on rauhallinen. Käytävillä Turpeisen kuorsaus halkoo kuumuutta.
Taustahenkilöiden valmistautuminen on toisenlainen. Muurinen valvoo huoneessaan tärkeä peli takaraivossaan. Taktiikkataululle piirtyy monia versioita ja erilaisia vaihtoehtoja. Valmentaja on tottunut pelaamaan shakkia aivoissaan. Usein peli jatkuu pikku tunneille asti. Muurinen on erityisen tyytyväinen, koska ottelua on siirretty myöhemmäksi. Kuumuudesta ei ole enää illalla apua kotijoukkueelle.
Palmroos, Setälä ja Sam ottavat alakerran baarissa muutaman oluen ja nauravat maalivahtivalmentajan eurocupjutuille. Paljon on tapahtunut ja paljon on nähty. Ilta on hilpeä, mutta rauhallinen. Onhan heilläkin huomenna työpäivä. Voima ja energia pitää kohdistaa joukkueeseen. Niin he tekevätkin. Aina ei ole suomalaisissa joukkueissa ollut näin.
Ottelupäivänä keltainen tulipallo porotta kirkkaalta taivaalta. Aamuharjoitus on vain verryttelyä ja erikoistilanteita, joiden merkitystä Muurinen korostaa.
- Meidän joukkue on ainakin kaksi metriä pidempi, Tiittanen luo uskoa.
Tiimalasi alkaa tiputella viimeisiään. Hotellin pieni sivubaari täyttyy sinivalkoisista väreistä. Paikkoja ei riitä kaikille, ja osa käyttää istuimenaan punaista kokolattiamattoa. Kahvi on vahvaa, keksit epäilyttäviä. Muurinen kertaa kokoonpanon ja erikoistilanteet.
Peltoniemi haluaa palkita uskollisen nuoren apurin. Toni saa muovikassillisen HJK –tavaraa. Fani on otettu, tunnelma vapautunut. Pelaajat taputtavat ja vaativat puhetta.
- Mitä siinä puheita pitelemään. Riittää kun tätisi tanssii tuossa pöydällä, Puranen sivaltaa suullaan. Kaikki purskahtavat nauruun.
Turhaan ulvova poliisisaattue ohjaa suomalaisen joukkueen stadionille läpi autioiden katujen. Sisäpuolella on poliiseja paljon, lähes yhtä paljon kuin katsojia.
Pukukoppi on uusi ja erilainen. Seinustalla on kuppituoleja rivissä suurella, liian ylellisellä matolla. Koivistoinen ristii sen heti lentäväksi matoksi. Se näyttääkin kuuluvan jollekulle itämaiselle fakiirille enemmin kuin armenialaiselle jalkapallojoukkueelle.
- Omat paikat, Palmroos huutaa.
Kaikki ovat kopissa ensimmäistä kertaa, joten oman paikan määritys on mielivaltainen. Pukuhuoneen suurista ikkunoista on suora näkymä kentälle. Olo on kuin akvaariossa.
Aikaa otteluun on paljon, ja tekeminen on loppua. Se hermostuttaa. Kengät plankataan ja varusteet tarkastetaan moneen kertaan. Vettä tankataan pienen lammen verran.
Peltoniemellä on esitteitä HJK:sta ja niiden lukeminen on hyvää ja rauhallista ajanvietettä. Jäväjä lukee pitkävetolistaa. Jerevan – HJK ottelussa on vierasjoukkueen kerroin hyvä. Ottelu suljetaan kello 18.30. Pienen laskutoimituksen jälkeen huomaa Jäväjä Veikkauksen tehneen suuren munauksen: ottelua on pelattu jo 30 minuuttia ennen kuin kohde suljetaan. Jäväjä kartoittaa turhaan lähimmän on-line paikan sijaintia. Arvoitukseksi jää, erehtyikö Veikkaus vai kemiläisen helmitaulu.
Stadion on vanhanaikainen, ja yhteydet ulos kovin heiveröiset. Nokian matkapuhelimien kuuluvuus on nolla. Tarvitaan paikallisen ministerin siunaamus, jotta puhelinlinja ulos saadaan järjestettyä. Setälä ja Krutelev panevat kaiken osaamisensa peliin. Lupa saadaan. Setälä raportoi tilanteita Suomeen Klubin markkinointiassistentti Ville Peltoniemelle, joka on yhteydessä tulospalveluun. Tilannetiedot saadaan Suomeen reaaliajassa.
Kapteeni Wiss voittaa teikkauksen, ja HJK saa aloituksen. Wiss, Riihilahti ja Kottila sopivat hätäisesti, että pari miestä juoksee vasempaan laitaan, jonne pallo roiskaistaan. Kuvio on kuin lasten peleistä tai Buster -lehdestä, mutta tuottaa sivurajan. Heiton jälkitilanteesta Lehkosuo tekee yllättävän maalin. Yleisö ei ole ehtinyt edes istahtaa. Osa vaihtopelaajista on vielä pukukopista. Jatkoon menevä joukkue sen sijaan on ratkennut.
Pelaajien naamat loistavat kuin Bilian näyttelyautot. Hyvä työmoraali säilyy, ja vastustajien yritykset otetaan maltilla vastaan. Takaisin isketään lujaa. Jäväjä onnistuu maalaamaan. Sovhoosi on lopullisesti nujerrettu.
Armenialaiset tuskastuvat. Erityisen vihaisia pelaajat ovat isokyynärpäiselle Kottilalle. Tilanne kärjistyy, kun Mr. Ylipitkä törmää vastustajan maalivahtiin. Yksitoista armenialaista tönii suurta hyökkääjää. Kottila on ihmeissään tulisen käsisekamelskan keskellä. Yhtään joukkuetoveria ei ole lähellä. Kauempaa näky on hupaisa. Pienten isäntien keskellä näkyy vaalean lipputangon pää ja huitovat kädet. Yhteistä kieltä ei löydy. Kottila pysyy peilityynenä.
Tuomari yrittää rauhoittaa peliä ja ottaa Kottilan silmätikuksi. Ilman omaa syytään kolossi on syytä vaihtaa tauolla. Mikään ei ollut pitkälle suomalaiselle enää sallittua. Hän toteaa sen itsekin.
Toinen puoliaika on lähinnä pelailua. Vastustajalta lentää mies ulos. Silti kaikki eivät halua luovuttaa. Kotijoukkueen suuri taistelija kannetaan kolme kertaa paareilla kentältä. Tuntuu, että mies menee jokaiseen tilanteeseen pää edellä. Ei jalkapalloa voi pelata niin. Mutta yhä uudelleen palaa entistä rumempi ja kolhitumpi toppari muumioksi asti teipattuna takaisin. Lopulta Wissin vapaapotku tyrmää uhrautuvan tataarin, joka saa toisen aivotärähdyksensä eikä enää palaa.
Kahden pelaajan ylivoimalla peli on leikkimistä. Loukkaantumisia ja liikaa rasitusta vältetään. Voittopeli ei ole yhtä tyylikäs kuin lopputulos numeroina. Peli päättyy kylmien vierailijoiden 0-3 voittoon. Lehkosuo tekee suuren päivätyön ja kaksi maalia. Suomen mestarit menevät yhteistuloksella 5-0 jatkoon.
Matka on ollut luksusta, peliä myöten. Viiden tähden illallinen maistuu. Savolainen on loihtinut herkkuja ja jättänyt pelinkin väliin. Muurinen heltyy myöntämään muutaman pullon olutta pelaajille. Osalle muutama on epäselvä käsite.
Peltoniemi kertoo suuren uutisen. Kotimaahan jäänyt Forssell on tehnyt viisivuotisen sopimuksen Chelsean kanssa, mitä joku oitis turhaan epäilee matkalta poisjäännin syyksi. Asiasta ei tiedetä muuta ja arvailut lahjakkuuden vuosipalkasta alkavat. Kova juttu! Joukkuetoveri tekee ison sopimuksen suurseuran kanssa. Se antaa uskoa kaikille. Kuka on seuraava? Asia pyörii pelaajien mielessä. Pullot pyörivät pöydällä. Riennot jatkuvat. Forssell saa tarjota ensi kerralla, kaikki päättävät.
Kotimatka alkaa ruokalasta. Bussissa lauletaan ja huudetaan. Joku iloitsee oluen kanssa. Kello on paljon, ja lentokenttä lähes autio. Mitään ei tunnu tapahtuvan. Kukaan ei tiedä, mikä mättää.
Lopulta karvainen naisvirkailija ilmoittaa Kruteleville, että nyt on kiire. Tyhjät ruokalaatikot eivät ole mahtua kapeista ovista ja tarkastuksista. Passit luovutetaan Peltoniemelle, ja seurue on jo matkalla koneeseen.
Samaan aikaan Setälä on nesteessä lähtöselvityksestä. Yksi passi puuttuu, ja säännöt ovat tarkat. Passia etsitään kuumeisesti, kunnes nuori lääkäri huomaa taskussaan sinisen vihkon. Samilla ei mene ihan putkeen. Pelaajat kertovat sen hänelle ”hienovaraisesti”. Lääkärin korvat ovat punaiset.
Tavaroiden lastaus on näky sinänsä. Pelaajat heittelevät isot kassinsa korkealla sijaitsevasta lentokoneen peräluukusta sisään. Kaikki eivät onnistu ensimmäisellä yrityksellä ja tarvitaan paikkoheittoja. Yhdessäkään kassissa ei kai ole ”särkyvää”. Lastausoperaatio on kivulias, mutta lopulta hikiset miehet asettuvat turvallisen kodikkaille nahkaistuimille. HJK on valmis lähtemään, kone ei. Kuljettaja ilmoittaa, että lähtö viivästyy kaksikymmentä minuuttia. Kukaan ei kiinnitä siihen huomiota. Juttu lentää, ja tunnelma tiivistyy.
Kone on seisonut jo kolme varttia, ja lämpötila noussut samaa tahtia ilmastoimattomassa koneessa. Pelaajat ottavat paitansa pois. Vähitellen myös housut häviävät. Lämpöä on yli viisikymmentä astetta, ja kaikki ovat alushoususillaan, paitsi viehättävä lentoemäntä, joka punastelee nähdessään puolialastomia miehiä. Joku ehdottaa sakkoa Luiz Antoniolle rumista boksereista. Sakkojärjestelmä on olemassa, muttei toiminnassa.
Koneen kapteeni ja paikallinen lentovirkailija kiistelevät. Kyse on rahasta. Lentolupamaksut ja lentokenttäverot ovat keksittyjä laskuja, mutta viivästyttävät lähtöä. Kone on seisonut jo puolitoista tuntia. Virvokkeet ovat lopussa eikä koneen ovia saa avata. Sauna on valmis.
Asialle nauretaan, vaikka Savolaisella ja Purasella alkaa jo hermokin punottaa. Viander pyörii paniikissa. Suomalaisia hiostetaan. Koivistoinen keksii avata takaosan verhon. Sieltä löytyvät pelikassit hujan hajan. Tuliaisviinoja etsitään, löydetään ja juodaan pois.
Lentoyhtiön ja paikallisten riita jatkuu. Kyse on enää mitättömistä summista, mutta kumpikaan ei anna periksi. Kone seisoo, ja hiki valuu. Nahkaistuimet ovat polttavia ja tahmeita. Häviötunnelmassa olisivat aggressiot olleet suuret.
- Se tässä jengissä on just niin siistii, kun kaikki on ihan perseellään, mutta silti on hauskaa, Nylund hehkuttaa.
Johtoryhmä katkaisee riidan dollareilla. Kone lähtee ja hurraa -huudot raikuvat. Hienhaju värittää tunnelmaa, samoin pullojen kilinä ja tietysti - nauru. Alkoholi ei ole itsessään tärkeä. Sitä osataan käyttää oikein. Saastamoinen osaa kertoa sen rentouttavista vaikutuksista.
Matka sujuu hyvin. Kuumuus hälvenee. Verhon takaa voi hakea lisää juotavaa. Etuosassa Peltoniemi suunnittelee tulevaisuutta. Luvassa on ainakin neljä europeliä lisää. Kokenut joukkueenjohtaja tietää niiden olevan harvinaista herkkua Suomessa. Vielä harvinaisempia ovat vierasvoitot. Niistä on nautittava.
Muurinen laskee Veikkausliigan pisteitä. Saarnio lukee ulkomaalaisia jalkapallolehtiä. Tiittanen kuorsaa. Palmroos viihtyy pelaajien kanssa koneen takaosassa. Siellä tunnelma onkin paljon vapautuneempi. Vaatteet ovat taas puetut. Turpeinen rääkkää Manducaa. Takapenkki keskustelee oluttölkeilleen. Vasara lukee – edelleen Grishamia. Nylundin vatsa on kipeä. Jäväjä nukkuu. Ruoka haisee pilaantuneelta. Vain nälkäisimmät maistavat sitä. Saaden seuraavalla viikolla vatsataudin. Se on idän kosto.
Kopteff on muiden tavoin väsynyt ja yrittää nukkua. Hän onnistuu löytämään hyvän paikan sipulipussien päältä. Saastamoinen on myös väsynyt ja kateellinen Kopteffin leposijalle.
- Herää Peter! Lentoemäntä käski sanoa, ettei siinä saa maata. Sun pitäisi siirtyä heti, Saastamoinen valehtelee.
Kopteff siirtyy muualle lepäämään, ja Saastamoinen nukahtaa sipulipussien päälle. Nylund ja Lehkosuo ovat katketa naurusta. Kopteff ei huomaa mitään. Kaikki huomaavat viehkeän lentoemännän. Ujo venäjätär saa monta kaunista hymyä matkan aikana.
Kello on neljä, ja väsynyt ryhmä saapuu Tallinnaan kolme tuntia aikataulusta myöhässä. Poistumisputken ovi on lukossa, ja kone on ehtinyt jo lähteä. Jalkapallojoukkue makaa pölyisessä putkessa puoli tuntia, kunnes Peltoniemi löytää jonkun työntekijän koneiden seasta, ja joukkue vapautuu satimesta.
Toinen takaisku on passintarkastuksessa. Brasilialaisille ja Kuqille on unohdettu hankkia viisumit Viroon. Tähän aikaan yöstä vaihtoehdot ovat vähissä. Kolme pelaajaa jätetään lentokentälle nukkumaan tukku rahaa ja huomiset lentoliput taskussa. Tulinen veri kuohahtaa, mutta kukaan heistä ei sano muuta kuin hyvää yötä.
Muu ryhmä saa bussin, ja 70- luvun Finnhitsit soivat juhlinnasta väsyneelle ryhmälle. Naurun viimeiset pihinät alkavat jo hiipua, kun Leo Frimanin Ajetaan me tandemilla saapuu joukkueen kanssa viiden aikaan hotellille. Kukaan ei ole valittanut missään vaiheessa. Yöuni jää lyhyeen, matka ikuisesti mieleen.
Aamulla joukkue lentää Suomeen, ja arki voi alkaa. Kolme lentokentällä yöpynyttä ovat jo päässeet kotiin. Vastassa ei ole ketään. Selviytyjät hyvästelevät toisensa ja kiirehtivät onnellisina koteihinsa. Kerrottavaa riittää. Armenia makaa vahvana muistona matkalaisten mielessä. Ja matka voi jatkua. Kaikkien suurtöiden on alettava jostain."


- WSOY Riihilahti: HJK Mestarien Liigassa