News

Back to News

1999
WSOY: HJK Mestarienliigassa, osa 4

Tämä kirjoitus on ilmestynyt WSOY:n kirjassa HJK Mestarienliigassa (Lehtola, Pakkanen, Riihilahti, Tiittula)


"
MESTARIT

Metz-HJK

”Voisi kuvitella, että kun saa lapsen tai menee naimisiin, tunne voi olla lähellä tätä”
- Ville Nylund -


Kaunis, teräväpiirteinen tarjoilijatar. Vatsatautiriskille haiskahtava keltainen soppa. Ylellisen slovakialaishotellin ruokasali täyttyy perisuomalaisista sanoista. Jari Litmanen nousee kättelemään Turpeista. Maalivahti Antti Niemi onnittelee klubilaisia euro-ottelun kotivoitosta. Maalitykki Antti Sumiala vitsailee Riihilahden maalista. Koko Suomen A-maajoukkue on innoissaan HJK:n onnistumisesta.
Möller- Nielsen huomioi suomalaisen seurajoukkueen hyvän panoksen avauspuheessaan Kosicen kentällä. Eurosport lyö lisää vettä kiukaalle kylmästä yllättäjästä. Ennen Ranskan matkaa maajoukkueen mukana Slovakiassa pelaavat Turpeinen, Wiss ja Riihilahti. Ilola ja Forssell edustavat olympiajoukkuetta. Maaottelut menevät hyvin. Muuten ajankohta ei ole paras mahdollinen. Juuri ennen suurien unelmien, rahan ja suomalaisen jalkapallon uskottavuuden taistoa HJK elää viikon revittynä.
Raitapaitojen viideskymmenes ja kaikkien aikojen tärkein euro-ottelu odottaa oven takana. Liigassa sen sijaan mättää. Viimeistelyottelu on skandaali. Porin stadion näkee kesyn HJK:n.
- Tuntuu kuin osa vireestä olisi valunut jonnekin Slovakian maastoon, Muurinen kritisoi lehdissä joukkueensa työmoraalia.
Jazz toivottaa onnea Metziin. Se on yksi monista onnentoivotuksista. Kaikki niistä ei aina ole yhtä vilpittömiä kuin porilaisten. Joku koinsyömä takakaarteen jalkapalloasiantuntija huutelee stadilaisten kelvottomuudesta. Ilola haistattaa mielessään kaikille epäilijöille pitkän ulosteen ja nousee bussiin.
Paluumatkan maisemaa koristavat mietteliäät ajatukset. Muurinen kyselee syitä värittömään esitykseen. Kukaan ei osaa vastata. Kopteff yrittää kaaosteorian avulla todistaa, että Tv- shopin lottocdrom on varma sijoitus. Sattumalle on olemassa kaava. Ranskan matkalle kyseistä kaavaa ei haluta. Sen verran luottoa omiin kykyihin löytyy.
Joku muistaa bonusrahat. Varhain keväällä pelaajien ydinosasto sai Koivistoisen varpajaisissa päähänsä alkoholin sijasta, että pyydetään seuralta korvaus, kun mennään Mestarien liigaan. Vanhasta Futari –lehdestä löytyneitten summien pohjalta tehtiin johtoportaalle ehdotus, jonka he hyväksyivät todeten, ettei se ainakaan tunnu itseluottamuksesta jäävän kiinni. Nyt bonusrahojen mahdollisuus saa pelaajille veden kiellelle.
Seurakin on herännyt. Pelaajille jaetaan mustat pikkutakit. Bussi muuttuu sovituskopiksi. Peltoniemi huutelee Turon kokoja. Hikisinä pelaajat tuskailevat vaihtoehtojen parissa. Takit saadaan, peltipaidat ja kravatitkin.
Uusi eurolook pukee pelaajia. Muurisella sen sijaan on vaikeuksia pakata reissua varten. Joukkueen matkalaukkuun mahtuu kahdeksantoista pelaaja. Kaksikymmentäyksi pelaajaa on kunnossa. Kolme on jätettävä rannalle suurien mahdollisuuksien ottelusta.
Kokenut Kanerva on tärkeä lenkki hieman vaivaisenakin. On ollut jo kymmenen vuotta – tärkeä lenkki ja vaivainen. Vastaavasti nuoret pallojonglöörit Forssell, Kopteff ja Lehtola eivät mahdu Muurisen taktisiin kuvioihin.
- Nyt tarvitaan puolustukseen vaihtoehtoja, siksi otin esimerkiksi Riven mukaan, Muurinen perustelee valintojaan.
Asia on vaikea todeta pelaajille, jotka karsitaan matkalta. Omasta mielestään he kuuluisivat aloituskokoonpanoon. Joukkueen muodostaminen onkin makuasia. Mikään vaihtoehto ei ole välttämättä sen parempi tai huonompi kuin toinen. Vaihtoehdot ovat vain erilaisia.
Maanantai tuo mukanaan lähtöselvityksen ainaisen sekamelskan. Lentokenttä on bordelli. Puolijoukkuetta tuskailee sormia kravatin solmuun hirttäytyneenä. Koivistoinen ja Peltoniemi auttavat avuttomia. Televisio kuvaa kaiken. Loppuhupia urheiluruutuun. Suomen pojat elämänsä kovimman paikan kynnyksellä.
Veikkaaja-lehden toimittaja Janne Kosunen saapuu lentokentälle mustat jätesäkit silmien alla. Asiaansa paneutuva jalkapallojournalisti valittelee työkiireitä. Kannustuseleenä hän lahjoittaa uunituoreet Veikkaaja-lehdet pelaajille väsyneestä Malboro -putkikassistaan.
Matka on etusivun uutinen. ”Metzuri” Saastamoinen moottorisaha kädessään poseeraa kannen päätähtenä. Muut pelaajat kiusaavat kansikuvapoikaa.
Metzuri itse saapuu musta mafioosolaukku kädessään. Palmroosilla on samanlainen tietokonetta varten. Moni epäilee sen olevan viinojenkuljetukseen. Se tuntuu myös järkevältä selitykseltä, kun Puranenkin saapuu samanlaisen kanssa paikalle. Samikset, joku toteaa.
Metzin lihava johtaja Carlo Molinari on neuvonut, että nopein reitti pieneen Metzin kaupunkiin on Frankfurtista bussilla. Matka on pitkä. Peltoniemi heittää viralliseksi arvioksi kolme tuntia kymmenen minuuttia ja viisitoista sekuntia. Kuskilla ei ole aavistustakaan.
- Kahville! Kuuluu tuttu huuto takaosasta kun bussi ottaa vasta ensimmäiset metrinsä lentoasemalta.
Bussielämään on totuttu. Jokaisella on oma paikkansa. Se on muotoutunut traditioksi kauden aikana. Ainoa sooloilija on ikäpresidentti Markku Kanerva, joka kiertää mustalaisena paikasta toiseen. Nestori ei allekirjoita istumaprotokollaa.
Ukkonen alkaa jyristä. Salamoita ei kuitenkaan näy. Nolo havainto. Pelaajien vatsat kurnivat ruoan puutetta. Lentokonemuona on murusia pikkulinnuille. Urheilijan kulutus on toinen. Vaatimukset kuullaan. Ja mahan murina. Saksalainen huoltoasema tyhjennetään kolmiovoileivistä. Peltoniemen Visa vinkuu. Mahat sen sijaan hiljenevät.
Tähdet taivaalla saattelevat joukkueen majapaikkaan. Aikaa on kulunut kolme tuntia ja kahdeksan minuuttia. Peltoniemen arvaus tuntemattomalla taipaleella menee vaivaiset kaksi minuuttia pieleen. Pelaajat haluavat vaihtaa joukkueenjohtajan.
- Me ollaan tähän saakka tsempattu, älä sä nyt ala lyödä läskiksi, Lehkosuo ironisoi.
Muurinen on saanut kyllikseen kaikesta hälinästä. Valmentajan toiveesta joukkue majoittuu kaupungin ulkopuolelle. Näky on tyrmäävä. Raitapaidat ahdetaan motelliin, joka homehtuu valtatien varrella, keskellä ei mitään. Muurinen ja Peltoniemi pitävät hätäpalaverin. Hotellinvaihto ja yhden hengen huone –ideat hylätään hulabaloon välttämiseksi.
Ranskalainen keittiö on kuuluisa. Paikallinen kokki ei. Gourmet –pöytään toiveikkaina saapuvat nälkäiset pelaajat kokevat pettymyksen. Alkukeitto on ilmeisesti sekoittunut tiskiveden kanssa. Itse pihvi on kuin korealainen nyrkkeilijä: pieni ja sitkeä. Nylund tiristää lihasta verilätäkön lautaselle. Palmroos yrittää turhaan leikata omaansa.
- Ylämäkeen hyytyneen maratoonarin pohje, maalivahtivalmentaja tiivistää.
Matkasta tulee sämpylän- ja banaaninsyöntikilpailu. Nämä ovat menun ainoita maittavia ja ravitsevia. Maukkaimmat yksilöt katoavat suihin taikatemppumaisesti.
Joukkue on majoitettu kokonaisuudessaan omaan kerrokseen. Pelaajat koristavat huumorillaan hotellin harmaata käytävää. Myös konkreettisesti. Saastamoisen moottorisahakuva Veikkaajasta ilmestyy topparin oveen. Piracaian riehakkaat kiharat ovat myös saaneet oman huomionsa. Taituri on ristitty ulkonäkönsä, lähinnä hiusmallinsa perusteella Baywatchin David Hasselhoffiksi. Rantavartijaklooni on saanut oveensa heikohkon, kiharia korostavan näköispiirroksen. Täällä vartioin minä lukee taideteoksessa.
Sambarytmit tanssivat brasilialaisten huoneen seinillä. Käytävällä pauhaa suomirokki. Suursuosikiksi nousee Nypyköitten Lastenlaulu. Aikaa on vaikea saada kulumaan. Läheinen ostoskeskus on tuliaisviiniparatiisi, jossa apuvalmentaja Saarnio pitää punaviinien tanniinisuden peruskurssia pelaajille.
Suomalainen joukkue on pelannut euro-cupeissa kuusitoista kertaa ranskalaisia vastaan. Yhtä monta kertaa fransmannit ovat juhlineet jatkopaikkaa. Ranskalaiset lehdet eivät anna nytkään armoa Klubille. Lopputuloksen voi lukea etukäteen lehdestä. Onneksi viikinkilauma ei osaa paikallista kieltä.
Tiistai aamuna paikallinen lehti ilmoittaa ottelun alkavan kello 20.00. HJK ei ole kuullut asiasta mitään. Metz on unohtanut ilmoittaa ottelun aikaistumisesta tunnilla.
- Olisi luullut, että seuran edustaja tulee meitä vastaan ja ensimmäisenä kertoo ottelun alkamisajasta, Muurinen sanoo syystäkin närkästyneenä.
Suomen jalkapalloylpeyden käyttöön annettu bussi kulkee läpi pienen kaupungin. Idyllinen ja rauhaisa, kokonaisuudessaan sympaattinen ilmestys. Tie vaihtuu kuoppaiseksi hiekkapoluksi, joka sekin tuntuu umpikujalta. Kiviset rauniot, putken pätkät ja nälkäiset kissalaumat tarjoavat maiseman. Epäilykset heräävät. Turhaan. Taipaleen päässä odottaa ”Wembley”. Vihreä kaunotar, samettinen biljardipöytä. Jokaisen jalkapalloilijan toiveuni.
- Kiva vetää kunnon blyyssillä. Mä jo pelkäsin, että joudutaan johonkin ryynille, Kottila siteeraa tarunhohtoisen helsinkiläisvalmentaja Panda Askolinin termejä.
Jokaisella paikallisella pikkuseuralla tuntuukin olevan upeita nurmikenttiä enemmän kuin juristien moraalissa aukkoja. Helsingistä on vaikea löytää edes rangaistusalueen verran asiallista viherkasvustoa.
Innostus nousee. Kenttä puhaltaa pelaajiin virtaa. Hyvät olosuhteet tuntuvat nostavan pelaajien taitotasoa. Kentällä telmii ilo, unelmoiva odotus ja kaksikymmentä sankaritarinaunelmaa.
Paikalle on eksynyt pari julkisen sanan edustajaakin. Kaikki eivät ole ehtineet mukaan. Tai heillä on parempaa tekemistä. Raportoitavanahan on vain suomalaisten potkupallomatsi. Todennäköinen tulos on siis tappio. Muurinen on eri mieltä.
- Olen ollut monessa kisassa mukana, mutta tämän ottelun kaikista haluan voittaa eniten. Vierasmaalia haemme, silloin vastustajan pitää tehdä kolme, päävalmentaja kommentoi.
Harjoitusta seuraa hotellissa palaveri. Valmentaja Muurinen yllättää. Vuodentakainen murhenäytelmä Jugoslaviasta ilmestyy television ruudulle. Silloin lähtökohta oli sama ja kävi ohraisesti. Kuuluu mutinaa. Onko tällä tarkoitus luoda itseluottamusta? Red Star vyöryttää hyökkäyksiä. Raitapaidat ovat kusessa. Viesti on selvä.
- Oletteko valmiit, tätä se tulee olemaan? Muurinen kysyy. Tämä meidän pitää kestää. Ensimmäisen vartin jälkeen kaikki on helpompaa, valmentaja painottaa.
Osa jää katsomaan peliä. Yleinen mielipide poistuu välittömästi luvan jälkeen.
Ruokasalin ikkunan takana remontoidaan jatkuvasti. Aterioita häiritsee myös istumajärjestelyt. Yksi ruokapöytä on joukkueen taustalle. Kahdessa istuvat pelaajat. Yksi pelaaja jää kuitenkin aina ilman paikkaa ja joutuu taustan ruokavieraaksi. Se on pahin mahdollinen rangaistus. Sen sosiaalinen elämä eroaa täysin pelaajien vastaavasta. Myös nautinto solvata seuraa on poissa.
Päivät ryömivät eteenpäin. Iltapuhde odottaa horisontissa. Saint-Symphorie -stadion siintää joen varrella. Levollinen päiväuni kruunataan kenraaliharjoituksella ottelustadionilla. Bussi kiertää kapeita kujia, ja urheilupyhättö esittelee kaikki puolensa gladiaattoreilleen. Kaunis ja hiljainen konstruktio. Huomenna se voi olla kaikkea muuta, Muurinen ajattelee.
Piracaian työkengät hyväilevät kosteaa ruohoverka. Viimeiset auringonsäteet osuvat Tihiseen. Tyhjät lehterit huokailevat iltatuulessa. Hetki on täydellinen. Pelaajat ovat virtaa täynnä kuin Duracel-puput. Saarnio teetättää normaalit askellus ja koordinaatiojuoksunsa kentän reunalla. Ne on ristitty Teemun tepasteluiksi. Jälki näkyy pelaajien terävyydessä. Ja useissa pelikentissä.
Kenttä on suvereenin tasainen. Suorastaan pelottavan hyvä.
- Kaikki, mikä on pois optimista, on meille etua. Kaivetaanko muutama kuoppa, niin olisi paremmat mahdollisuudet? Ja tuntuisi kotoisemmalta, Riihilahti ehdottaa.
Harjoitus onnistuu loistavasti. Kaikki on kohdallaan peliä varten. Siirtohuhujen ympäröimä Wiss on kuin täynnä nuoruuden pihapelien intoa eikä haluaisi vielä lopettaa kenraaliharjoitusta.
- Se oli kauden paras harjoitus. Musta tuntuu, että nyt on hyvät mahdollisuudet, kapteeni Wiss aistii joukkueen tuntoja.
Muurinen kutsuu lapsensa koolle. Syntyy kutkuttava hiljaisuus. Avauskokoonpanon julistus. Ei suuria yllätyksiä. Vasara ja Viander jäävät vähän potkimaan. Kumpikaan heistä ei aloita.
- Ei me vittu näköjään haluta voittaa tätä matsia, Vasara kritisoi omaa vaihtopenkkikomennustaan puoli leikillä. Huomenna jos mä tulen kentälle, mä haluaisin nostaa pienen tsipin veskan yli maaliin ja kävellä tyynesti keskiympyrään ilman tuuletuksia. Se olisi tosi cool, Vasara unelmoi. Viander ei asiaa liiemmin kommentoi.
Bankettien grandoldman Peltoniemi ja sympatiankeruuhenkilöksi mukaan pyydetty, UEFA –statuksen omaava Erkki Poroila viettävät Metzin edustajien vieraina iltaa notkuvien lihapatojen ääressä. Obelixin villisian kyytipoikana tarjotaan ylellistä MM –kisa samppanjaa. Viinifriikki Poroila kysyy pullon hintaa. Sitä ei ole myytävänä. Metzin varapuheenjohtaja on viinitehtailija ja lupaa järjestää jotain omalta viinitilaltaan. Pian paikalla on kaksi laatikkoa kuohuvaa.
- Mitään muuta ette täältä ilmaiseksi saakaan, mies naurahtaa.
HJK esiintyy vaatimattomasti. Omia mahdollisuuksiaan vähätellen.
- Kolme kertaa aiemmin on lähdetty samasta tilanteesta vierasotteluun ja aina on käynyt rumasti, Peltoniemi julistaa johtajaillallisella.
Ottelupäivän sää on yhtä hermostunut kuin ennakkoasetelma. Luvassa on joko rankkasadetta tai vuosisadan auringonpaiste. Pelaajat keskittyvät huoneissaan. Kortinpeluu on lopetettu. Levyt kuunneltu. Ajatukset ottelussa. Koko muu elämä on hetkeksi pysähtynyt.
Pelaajien valmistautuessa tulikokeeseensa Peltoniemi haahuilee ostoskeskuksessa haalistunut Adidas -kassi kädessään. Kokenut joukkueenjohtaja pälyilee ympärilleen ja suunnistaa viiniosastolle. Iso, mutta halpa samppanjapullo eksyy Peltoniemen matkaan. Hotelliin hän salakuljettaa sen putkikassissa. Kukaan ei tiedä asiasta. Eikä saakaan tietää, jos jatkopaikkaa jää vain haaveeksi. Synti olisi kuitenkin huomata voiton symbolin puuttuvan sitä tarvittaessa. Varovainen ”ehkä?” leijuu ilmassa.
Hektinen odotus. Hieman jännittynyt kenties. Unelmoiva. Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin soi taustalla. Jalkapalloilijat eivät ole renttuja. Ja kahvi on haaleaa. Tuhat eri ajatusta vierailee Kuqin aivoissa. Ottelun tärkeys paistaa palaverissa. Peltoniemi hikoilee – se ei ole mitään uutta. Muurinen jännittää. Se näkyy varmaan Suomeen asti.
Muurinen on saanut tiedon, että paikalle saapuu paljon arvovaltaisia edustajia ja yhteistyökumppaneita. Voi veljet, heille ei saisi tuottaa pettymystä, Vuosaaren suuruus miettii.
Suomen mestarit starttaavat kohti suurta ottelua. Vasaralla ei ole kiirettä valmistautua. Ilola voisi taklata jo ranskalaisen. Suomalaiset suloiset sävelmät täyttävät bussin. Poliisi taluttaa pilleillään muita autoilijoita pois jalkapallojoukkueen kaistalta. Leevi and the leevingsiä lukuun ottamatta linjuriauto on hiljainen kuin perhosen lento. Tämä ei ole enää leikkiä. Nyt on mahdollisuus tehdä jotain näkyvää. Ehkä ainoan kerran elämässä.
Stadionin läheisillä pikkukujilla paikalliset tervehtivät bussia keskisormella. Wiss haistaa ilmassa jotain suurta. Se ei ole paskan hajua jonkun pelokkaan housuista: joukkue vaikuttaa vahvalta.
Ranskalainen pukuhuone saa iloita suomalaisesta rokista. Ilolaakin se riemastuttaa. Fiilikset ovat tärkeitä. Rovaniemeläinen syttyy heti musiikista. Jalkapallossa pienet asiat ratkaisevat. Ilolan saa pelaamaan paremmin muutamalla säkeistöllä metallia.
Virka-asuja viritellään päälle. Kopissa tuoksuu linimentti. Katsojat laulavat muutamia säkeistöjä. Krammari sammutetaan hiljaisen keskittymisen tieltä. Lehkosuo jallittaa mielessään vastustajan. Vasara panee nuuskan huuleen.
Primitiivinen örinä tappaa intiimin hetken. Joitain yksittäisiä kannustussanoja jää roikkumaan ilmaan. Pelaajat taputtelevat toisiaan. Luiz Antonio kättelee jokaisen otteluun. Palmroos hakkaa pelaajiin hyvää onnea. Tuomarin pilli kutsuu käytävälle. Ranskalaiset ovat jo valmiina.
Skotlantilainen erotuomari William Young viheltää anarkian valloilleen. Maailmanmestarimaan taiturit vyöryttävät hyökkäyksiä. Suomalaiset tunkevat croissanteja isäntien rattaisiin. HJK:n maalilla on tungosta. Koivistoinen ei ehdi nauttia leudosti laskevasta ilta-auringosta. Paniikkia ei kuitenkaan ole.
Katsomossa sen sijaan tapahtuu. Fanihuudot yltyvät jokaisen ranskalaishyökkäyksen edetessä. Jossain vilkuttaa pieni Suomen lippu. Omiensa puolesta jännittävä suomalainen on joutua hankaluuksiin. Lehtereillä on yhtä kuuma kuin kentällä. Suomen iskujoukko tekee kaikkensa saadakseen äänensä kuuluviin yli kymmentuhantisesta yleisöstä.
Euroopan unionin oikeusasiamies Jacob Söderman on huolissaan katsomossa. Klubin vasen laita vuotaa pahasti. Korkea-arvoinen virkamies soittaa kunniavierasaitioon HJK:n puheenjohtaja Kari Kontuniemelle, jonka kanssa on otteluun saapunut. Valitettavasti Kontuniemi ei halua Ericssoninsa häiritsevän pyhää toimitusta. Söderman pommittaa vastaajaan kuudennen yliasiallisen viestinsä:
- Se on Jacob terve. Havaitsin teidän vasemman laitanne vuotavan pahasti ja voisitko välittää valmentajalle tiedon, että sen tilkitsemistä kannattaisi harkita.
Eu:n merkittävä virkamies on urheiluihminen, joka elää pelissä mukana. Ajatus on kuitenkin epälooginen, sillä puheenjohtaja Kontuniemi ei vastaa urheilullisesta puolesta. Viesti tulee perille vasta ottelun jälkeen. Vasen laita pysyy kuitenkin kasassa. Myöhemminkään HJK ei harkitse uuden managerin pestaamista; Södermania tarvitaan enemmän Euroopan unionissa. Arvostusta Klubin otteille osoittaa, että eliitti-ihmiset taistelevat mukana.
Metz painostaa. Klubin hyökkäykset eivät aina ole kaikkein vaarallisimpia. Harhasyötöt seuraavat toistaan. Jos suomalaisessa joukkueessa olisi pelaaja nimeltä vittu, vikapassit vähenisivät. Suuri osa syötöistä on tarkoitettu hänelle.
Kentällä muodostuu suuria taistelupareja. Kugi ja amerikkalainen Regis juoksevat taukoamatta kilpaa viivalta viivalle. Se on yksi jalkapallohistorian eläimellisimmistä mittelöistä. Kaksi härkää ja oma laita vapaana kirmattavaksi. Pallokin meinaa välillä unohtua.
Ilola ja Boffin kamppailevat toisella laidalla. Belgialainen haastaa ja Ilola taklaa. Ilola saa päänahan, ja rumia englantilaisia sanoja muistoksi.
Toppari Strasser ja Kottila käyvät ilmasotaa. Se muuttuu välillä käsirysyksi. Tuomarin on vaikea viheltää virhettä kumpaankaan suuntaan. Antaa isojen miesten tapella.
Saastamoinen vie terän kärkimies Sahalta. Piracaia käy henkientaistoa tuomaria vastaan. Tuomari on pillin verran parempi. Tanner täyttyy myös monesta muusta sodasta. Kokonaissota on tasan välirauhan alkaessa.
Matkalla koppiin haisee käytävällä palanut ranskalainen sulake. Turhautuneet gallialaiset tönivät sisätiloissa Wissiä ja Koivistoista.
- Taitaa pojilla olla hermo kireällä kuin käyvät päälle käytävillä, ex-tamperelaiset naureskelevat.
Kovaa uurastanut Lehkosuo hengittää raskaasti kopissa. Ensimmäinen puoliaika ei ollut helppo. Lopussa kongi pelasti.
- Jätkät, enää on kolme varttia jäljellä, hän kuitenkin innostaa muita.
- Se on pitkä aika, jos vain räiskitään, Muurinen hokee. Palloa täytyy myös pystyä pelaamaan.
Vajaan tunnin päässä odottaa joko täyttymys tai pettymys. Kaikki tajuavat sen. Jokainen pelaaja uhkuu tahtoa. Nylund toteaa itselleen, ettei mitään erikoista voi tehdä. Nyt täytyy vain pelata niillä mitä on. Tyylipisteitä ei ole jaossa. Sen sijaan toiselle joukkueelle tarjotaan kuvainnollisesti paikkaa taivaaseen ja konkreettisesti historiaan.
Tilanne on käsin kosketeltavissa, ilma täynnä taikaa. Hypnoottinen keskittyminen ja voimakas tahtotila vaeltaa läpi taukopaikan. Kunnes vihellys kutsuu pelaajat takaisin viheriölle.
Metz hakee maalia. Uhrautuvat suomalaiset löytävät aina viime hetkellä tiensä pallon kulkuväylälle. Puolustus on sitkeä kuin peruskoulun ruokalan peruna. Myös rouva fortuna pomputtaa palloa oikeaan suuntaan ratkaisuhetkillä. Nahkakuula alkaa löytää myös kotijoukkueen päätyyn.
Vaihtopenkillä vallitsee kaaos. Maailman hikisin mies -tittelistä kamppaileva Peltoniemi seisoo, änkyttää ja kävelee hermostuneena. Sydäntautipotilas Tiittanen pihisee kuin astmaattinen koira. Puranen on polttanut askin röökiä. Palmroos ivaa tuomaria. Muurinen ei saa kokonaisia lauseita muodostettua. Kaikki ovat äänessä. Kellään ei ole mitään erikoista sanottavaa. UEFA:n tarkkailija huomauttaa HJK:ta useaan otteeseen.
Vaihtopelaajat hikoilevat kentän tapahtumia, ja taustan anarkiaa. Penkillä jännitys on suurin. Vaikutusmahdollisuudet ovat vähissä. Rajojen ulkopuolella tuntee itsensä avuttomaksi. Kentällä pelaaja harvoin jännittää. Viheriö on luonnollisempi olotila.
Vasara on hiljainen. Hän pyytää välillä Antoniota istumaan alas ja jättämään Piracaialle tarkoitetut portugalilaiset neuvot suuhunsa. Muurinen on suunnitellut etukäteen panevansa juoksuvoimaisen Vasaran 60 minuutin kohdalla kentälle. Päävalmentajan komennosta hyväpotkuinen laitalinkki lähtee verryttelemään.
Sankaritarina käy Vasaran mielessä. Mitä jos minä olisin illan kuningas! Kierrokset koneessa nousevat. 25 minuuttia aikaa ja nuori malmilainen vaihdetaan Piracaiaan. Vasara on irti.
HJK saa sivurajan oikealta. Vahvakätinen Aarno Turpeinen tarttuu pelivälineeseen. Kottilalle se on heitettävä, normaali heitto, miettii laitapuolustaja. Pitkä suomalainen odottaa ranskalaisvartioinnissa. On sovittu, että Kottila liikkuu vähän vastaan etuviistoon, johon Turpeinen sinkoaa sydämensä kyllyydestä.
Turpeisen punttikuuri on ollut tehokas, sillä pitkä heitto painuu yli Kottilan ja häntä vartioivan Strasserin. Myöskään Kuqi ja Lehkosuo eivät kohtaa pallon kulkuväylää. Joku pahainen vastapelaaja saa siihen pienen siivun matkalla.
Vasara on surffaillut ilman päämäärää muutaman minuutin. Turpeisen sivurajaheitossa hän on eksynyt kaikkien ihmetykseksi vastustajan rangaistusalueelle. Häntä vartioiva puolustaja jää ihastelemaan Kottilan ponnistusvoimaa, ja Vasara livahtaa yksin maalille. Hän näkee pallon pomppaavan suoraan hänelle.
Hiljainen korkea kaari. Vasara odottaa, ja pallo tuntuu leijuvan ilmassa ikuisuuden. Suorastaan vittumainen puskea. Pitäisiköhän ottaa haltuun. Ei kyllä tässä on yritettävä kovaa nikkausta. Tuhat asiaa päässään, yleisön kohina korvissaan, Vasara taivuttaa itseään ja puskee terävästi, kobran näpäyksen. Kaikki pysähtyy. Pallo lentää omalla radallaan hiljalleen kohti maalia. Kukaan ei hengitä. Päät kääntyvät pallon mukana. Lopulta kuin anteeksi pyydellen pallo kohtaa verkon.
Kukaan ei tajua mitä on tapahtunut. Kaikki katsovat tuomaria. Edes yleisö ei ole uskoa todeksi, kun erotuomari näyttää keskipistettä. Se on maali. Ehkä Suomen jalkapallohistorian tärkein osuma. Saint-Symphorien täyttää kauhistunut hiljaisuus.
Kosketus oli Vasaran ensimmäinen ottelussa. Hänen unelmansa on toteutunut. Lupaus tuuletuksen boikotoimisesta kuitenkin unohtuu. Juhlahetki ei ole yhtä kaunis kuin maali, tai tärkeä. Suomalaiskasan keskellä Vasara huutaa humaltuneena onnesta. Pelaajat halaavat kultanuppia ja huutavat. Vaihtopenkin jokainen mutteri on hajota suomalaisesta onnesta. Kaikki tajuavat tilanteen. Metzin olisi tehtävä kolme maalia mennäkseen jatkoon. Vasara on iskenyt naulan Metzin arkkuun.
Klubilaisten silmät kiiltävät. Urhea sydän taputtaa aplodeja jokaisella juoksuaskelella. Ketään ei väsytä. Kaikki ovat haltioissaan. Kylmät väreet ja lämpimät ajatukset seurustelevat aivoissa. Pieni tuntematon Suomi ja HJK vavisuttavat jalkapallomaailmaa. Moni pelaaja tuntee jo Mestarien liigan hymnin korvissaan.
Peli tarjoaa kunnon klimaksin. Metzin pelaaja potkaisee Koivistoista ja ajetaan kentältä ulos. Hetkeä myöhemmin vastustaja osuu palloa tavoitellessaan sormellaan Turpeisen silmään. Noustessaan Suomen ruutitynnyri huomaa toisen silmänsä näön olevan epätarkka kuin valtion budjetti. Piilolinssi on kadonnut tärähdyksessä. Optikoksi opiskeleva Turpeinen yrittää huutaa vaihtopenkille, että tarvitsee peilin. Lehkosuo välittää tiedon eteenpäin. Turpeinen näkee toisella silmällä hyvin, toinen on kuin sumuinen syyssade. Hän yrittää pelata kyklooppina toinen silmä kiinni.
Seuraa kaaos. Muurinen huutaa kurkku suorana peiliä. Kaikki tuskailevat ja säntäilevät ympäriinsä. Peltoniemi lähtee etsimään peiliä kopista. Pesuhuoneesta löytyy lähes miehen kokoinen lasipeili. Peltoniemi irrottaa sen ja ryntää suuren kuvastimen kanssa kentälle paikallisten naureskellessa käytävillä. Hiestä läpimärkä joukkueenjohtaja saapuu liian myöhään, keskelle sekasortoa. Turpeinen on viestittänyt haluavansa vaihtoon. Sinne asti hän ei koskaan pääse.
Kentälle vaihdettu Markku Kanerva repii vastustajan kumoon ja seuraa rangaistuspotku. Kapteeni Frederik Meyrieu ampuu nahkakuulan sisään ja syöksyy hakemaan palloa. Koivistoinen ottaa pallon. Meyrieu Koivistoisen. Syntyy mellakka.
Turpeinen nostaa ranskalaisen Koivistoisen kimpusta. Riihilahti survotaan maalin sisään. Kuqi pukkaa isolla rintakehällään ranskalaisia pois joukkuetovereiden kimpusta. Boffin uhkaa tappaa Turpeisen. Kiihkeä torikokous on kuin aggressiivisten ampiaisten kokoontumisajo. Boffin lyö Turpeista, joka suojelee omia pelaajia.
Lopulta tuomari saa tilanteen hallintaansa ja jakaa Salomonin tuomion. Koivistoiselle ja Meyrieulle keltainen kortti.
Tilanne on rauhoittunut, ja pelaajat odottavat pelin jatkumista. Kauimmainen avustava erotuomari ei ole tyytyväinen tulokseen ja liputtaa erotuomarin luokseen. Linjatuomarin vihjeen perusteella Turpeinen ajetaan ulos. Käsittämättömän ratkaisu. Laitapuolustaja valuu pois kentältä täysin sekavassa tilassa. Kaikki äänet tuntuvat etäisiltä ja aivot sakealta, painostavalta massalta. Mihin sitä on taas jouduttu, hän hokee itselleen.
Kaikki seisovat ja haukkovat henkeään. Peltoniemeltä on peili pudota käsistä. Muurinen on hysteerisessä tilassa. Hän pyörittelee papereitaan ja katsoo tyhjyyteen mumisten puolittaisia sanoja.
- Tuomo, piirrä tohon paperille meidän kokoonpano, päävalmentaja sanoo kuin jurrissa.
Saarnio sijoittaa pelaajat paperille, ja Muurinen rauhoittuu pysten taas antamaan ohjeita. Saarnio miettii, että jos nyt joku kuvaisi vaihtopenkkiä ja näyttäisi sen jossain, niin huh huh. Se ajatus katoaa kuitenkin nopeasti, sillä kentällä on täysi sota käynnissä.
HJK taistelee urheasti. Pelaajat vuotavat verta joukkueensa puolesta. Itseään säästämättä uhrautuvat klubilaiset piilottaen väsymyksen suurten unelmien taakse. Välillä kramppaa. Sekään ei hidasta vauhtia. Pulssi on noussut yli maksimiarvojen; katsomossa sydän on lähes räjähdystilassa.
Metz tulee epätoivoisena yhä uudestaan. Katsomo kantaa yhtäjaksoista kohinaa. Taivas repeää aina pillin soidessa. Joko on aika? Tuntuu kuin ottelun olisi kestänyt ikuisuuden. Lopulta skotlantilainen William Young puhaltaa historian siivet havisemaan.
Maa tärisee. Enkelit laulavat laulujaan. Suomalainen jalkapallojoukkueen suuri unelma, tarunhohtoinen sankaritarina on kirjoitettu päiväkirjoihin. Pelaajat lyyhistyvät kentälle orgastiseen tilaan. Se on täysi kooma.
Kottilan vapautunut huuto kertoo paljon. Vasara hyppii Riihilahden kanssa. Jäväjä ja Luiz Antonio kiihdyttävät vaihtopenkiltä nopeimmin takakaarteen juhlakasaan. Puranen ottaa koko taustan isälliseen syleilyynsä. Sitten hekin juoksevat vanhoilla luillaan mukaan elämänsä riehakkaimpaan juhlaan. Taustalla pettyneet ranskalaiset poistuvat vähin äänin.
Luiz Antonio tekee ristimerkkejä. Piracaia pöllii pelipallon. Nylund ihmettelee aloillaan, mutta Koivistoinen tempaa hänet mukaansa. Nyt on bileet. Saastamoisella on tyhjä olo ja hän ei vielä oikein tajua, että peli on ohi. Kaikki tuntuu epärealistiselta. Nähdessään muiden pitävän hauskaa, ei paatunut juhlija kuitenkaan voi pitää itseään aisoissa. Vasara syleilee koko maailmaa.
- Suomalaisen jalkapallon suurin voitto on tapahtunut tässä ja nyt! selostaja J-P Jalo huutaa televisioon. HJK on tehnyt sensaation ja menee historiallisesti Mestarien liigaan.
Kentällä tiivis pelaajarinki hyppii ja huutaa hei hei! Katsomossa turvamiehillä saarrettu, pieni suomalaisosasto tekee aaltoja joukkueen villitessä heitä esimerkillään. Kentällä jokainen halaa toisensa. Liikuttava hetki, jossa spontaanisti voi tapahtua ihan mitä vain. Kenttä on täynnä taivaallista riemua. Hetki on täydellinen. Monien vuosien työ, unelmat ja tunteet purkautuvat tulivuoren tavoin.
Joukkueen rahakirstu Olli-Pekka Lyytikäinen pyörii kentällä onnessaan kuin lapsi karkkikaupassa. Hänen vuosien työnsä seuran johdossa saa vihdoin ruhtinaallisen palkinnon.
- Sä et lähde minnekään, seurajohtaja ilostuttaa Riihilahtea.
HJK:n suuren päättäjän matkapuhelin soi yhtenään vilpittömistä onnentoivotuksista. Mieleenpainuvin on maajoukkuemaalivahti Antti Niemen tunteikas huomionosoitus. Entinen klubilaisveskari on elänyt täysillä mukana.
Kovan ottelun jälkeen tunteet ovat pinnalla. Riihilahti ja Kuqi kyynelehtivät. Tihinen hymyilee keltaiset hampaat kuuhun saakka paistaen. Lehtimiehet ja turvamiehet ympäröivät hekumaa. Ilola jää kasan alimmaiseksi, mutta nauraa viimeisillä henki rippeillään. Kuvaaja ottaa potretin Peltoniemestä ratkaisija Vasara sylissään. Myöhemmin joukkue päättää palkita kuvan tähdet Nuija ja tosi nuija –tittelillä. Suomen lippukin löytyy, ja pyhä symboli juoksee ympäri kenttää.
Myös koko ottelun buuannut ranskalaiskatsomo osoittaa suosiotaan huutamalla: ”Helsinki, Helsinki!” Pelaajat jättävät areenan, mutta kopissa kaikki vaan yltyy. Huoltaja Puranen kaataa ämpärillisen jäitä Vasaran päälle. Kaikki karjuvat ja halailevat toisiaan. Peltoniemen samppanja lentää Wissin toimesta koko huoneen täyttäen. Lehkosuo ja Nylund hakkaavat pöytää juhlajuoman kostuttaessa kunniakasta seuran logoa peliasun rinnassa.
- HJK, Barcelona, Juventus, Manu… Kuka on seuraava vastustaja? Ei sen väliä.
- Se oli nitti! Piracaia sivaltaa uuden suomalaisen sananlaskun.
- Vesku linnan juhliin, Lehkosuo täräyttää.
- Mee ollaan mestareita, trallaa, trallaa, raikaa tuttu tuuletushymni, jota vuosi sitten laulettiin taukoamatta.
Vasara menee haastatteluun. Ilola ja Nylund hakeutuvat bussiin kaljalle. Viander miettii innoissaan mihin on päästy. Koivistoinen ja Riihilahti heittävät paitansa fanilaumalle. Kuqi puhuu puhelimessa ja itkee onnesta. Peltoniemi tulee hädissään kieltämään pelaajia luopumasta virka-asuistaan. Niillä pelataan vielä.
- Eiköhän meillä ole varaa ostaa uudet Kanerva sanoo ja heittää omansa.
Kukaan Metzin edustaja ei tule onnittelemaan HJK:ta. Epäkohteliaat isännät ovat vetäneet baskerit syvälle päähänsä ja häipyneet. Metzin yö on heille pimeä. Viereisestä kopista kuuluu vielä pientä itkun sorinaa.
Turpeinen teroittaa Peltoniemelle, että jonkun pitäisi kysyä hänen ulosajostaan tuomarilta. Peltoniemi on jo juhlahumussa ehtinyt unohtaa asian ja tuomarin. Klubi ei myöhemminkään tee asiasta protestia. Turpeisen elämä saa suuren takaiskun, neljän ottelun pelikiellon unelmien peleistä. Pari kuukautta hän elää pää jumissa harjoitusten ja katsomon depressiota, samalla miettien, miksi mitään ei tehty? Nyt hän iloitsee vielä muitten mukana, seremoniamestarina.
Ranskalaiselta rakennusmaalta ottelua katsomaan tulleet suomalaiset työntekijät laulavat Maamme laulua aitojen toisella puolella. Pelaajien liikutus on suuri, kun vielä muitakin maanmiehiä fiilistelee illan sankarien kanssa.
Bussissa on sanoinkuvaamattoman hyvä tunne. Kulkuväline hehkuu ylenpalttisia tunnemyrskyjä ja suurenmoista oloa, jota ei pysty pitämään sisällä. Vain paikalla olevat voivat koskaan tajuta sen täydellisen fiiliksen. Jokainen sana saa aikaan valtavan suosion.
- Paljon seura sai rahaa? Jäväjä kysyy.
- Montako miljoonaa mä saan? Vasara vastaa leikillään.
- Mulla jäi sandaalit koppiin. Onko varaa ostaa uudet, vai käännytäänkö hakemaan? Riihilahti tiedustelee Peltoniemeltä.
Bussi liikkuu verkalleen ihmisvilinässä, joka osoittaa suosiotaan voittajille. Illan sankarijoukkueella ei ole kiire mihinkään. Tämä on heidän hetkensä. Dingon Kunniankentät soi täysillä, ja kaikki laulavat. Osa hyppii penkkien yli. Toiset vain makaavat onnensa kukkuloilla. Saastamoinen ei pysty olemaan paikallaan. Mieli ja tunteet ovat liian kirjavat. Hän tietää jo nyt, että tätä on mahdotonta selittää kenellekään. Tunne on läsnäolevien omaisuutta. Suuri ratkaisija Vasara loistaa vallankumouksellista hehkua. Peltoniemi ilmoittaa, että Suomessa on TV Nytt: in jälkeen tullut ylimääräinen uutislähetys.
Joukkue saapuu majapaikkaan. Karuun motelliin ovat löytäneet tiensä paikalla olleet fanit. He toivottavat vastaan leijonalauman, joka riehuu onnesta. Kuqi ottaa kevyesti valmentaja Muurisen syleilyynsä ja tiputtaa uima-altaaseen. Väkivahva Palmroos saadaan uimaan vain miesvoimin, ja hän vetää vielä pari pelaajaa mukanaan. Saarnio haistaa tilanteen ja ottaa pari terävää askelta. Hän lukkiutuu taktisesti hyvin, mutta raukkamaisesti huoneeseensa. Toimitusjohtaja Alaja hyppää oma-aloitteisesti. Koko tausta uitetaan. Muutama viatonkin saa kasteen.
Lääkäri Karjalainen toivottaa pelaajien kerroksen käytävällä sankarit tervetulleiksi konjakilla. Suomi-pop soi volumenuppi maksimilla. Tihinen, Ilola ja Viander hyppivät sängyillä ja laulavat Ilonan Kesäpanoa. Vasara ja Kottila polttavat sikareita. Ilola ottaa isälleen tarkoitetun sikariaskin ja tarjoaa ”kuubalaisen” jokaiselle. Pelaajat viipottavat huoneesta toiseen.
- Mestareiden liigassa, vastaa Piracaia puhelimeensa samppanjalasi kädessään.
Nylund ja Saastamoinen miettivät huoneessaan, mitä on tullut tehtyä. Suoritusta ei vielä oikein tajua, mutta juhlat näyttävät hyviltä. Turpeinen on iloinen, mutta ulosajo ja pelikielto painaa takaraivossa. Luiz Antonio, Manduca ja Piracaia eivät tiedä miten päin olisivat. He yrittävät ehdottaa samban kuuntelemista. Turhaan. Juhla on suomalainen.
- Mä katoin sitä tummapintaista Louis Sahaa, joka kalpeni nilkkoihin saakka, kun Tihi juoksi selkä kaarella kuin seipään nielleenä vaihdosta kentälle. Silloin mä tiesin, että voitetaan, Saastamoinen analysoi.
- Mitä sä Apa oikein tappelit siellä? Koivistoinen kiusaa.
- En mä ketään lyönyt, muutenhan joku olisi pudonnut, Turpeinen vastaa.
- Mä en pane pukua päälle, Saastamoinen mutisee sovittaessaan farkkuja. Jos mä en kelpaa tällaisena, niin antaa olla.
Vähän väliä joku taustasta pyytää pelaajia alakertaan illalliselle johdon, sponsorien ja kunniavieraiden kanssa. Pelaajilla ei ole mikään kiire. Tämä on heidän juhlansa. Tunnelma käytävällä on ennen kokematon.
- Voisi kuvitella, että kun saa lapsen tai menee naimisiin, tunne voi olla lähellä tätä, Nylund iloitsee.
Riihilahti yhtyy Nylundin kommenttiin. Tällaista tunnetta ei ole siviilielämässä koettu. Hetki on täydellinen. Kylmäät väreet juoksevat maratonia selässä. Puhelin on täynnä onnitteluviestejä. Soittoja satelee kuin kyyneliä Metzin pukusuojassa.
Ottelun päättymisestä on kulunut tunti, ja Peltoniemi saa soiton UEFA:n hovikuvaajalta Simon Wilkinsonilta. Bayern Munchenin stadionilta soittava kameramies tiedustelee, voiko tulla jo perjantaina kuvaamaan HJK:n joukkueen, pelaajat ja stadionin Mestarien liiga –kirjaa varten. Peltoniemi tuntee syvää ylpeyttä seuraansa kohtaan myöntäessään luvan.
Kottila puhuu puhelimessa yhtäjaksoisesti. Vaimo, vanhemmat ja ystävät vaihtavat hyökkääjän kanssa tuntoja täydellä sydämellä. Suomeen puhuessa alkaa vasta tajuta, että tämä on suuri teko. Kaikkein paras tunne onkin jakaa saavutus läheisten kanssa. Nylundia sykähdyttää soitto vanhemmille. Se on taivaallinen olotila. Puhelinlaskut sen sijaan helvetillisiä illan jälkeen.
Lopulta pelaajat valuvat alakertaan ihmisten onniteltaviksi. Paikalla on sponsoreita, lehdistöä, faneja ja liiton ihmisiä. Suurin myrsky laantuu. Pelaajat hymyilevät kuin kiinalaiset kalastajat, mutta juhla ei ole enää niin estoton kuin pelaajien oma. Sensaatiomaisen suomalaisen merkkiteon jälkeen on myös edustettava hieman.
Novotel –hotelli jatkaa vanhaa tuttua linjaansa. Juhla-aterialle kerääntynyt joukkue ja arvovaltaiset kunniavieraat saavat syödäkseen rehuja ja muutaman potun. Tänään mikään ei kuitenkaan haittaa. Saniaiset syödään ja viiniä maistellaan hienostuneesti.
Kari Kontuniemi kilauttaa lasiaan. Se ei hajoa. Alkaa virallinen osuus, joka hidastaa pelaajienkin vauhtia. Kontuniemi kiittää lähes koko Suomen kansaa. Lyytikäinen jatkaa kiitosta omalla vuorollaan. Alaja poikkeaa kaavasta ja saa yleisön mukaansa.
- Kun mä tulin Klubiin mukaan, mä lupasin kerätä kymmenen miljoonaa rahaa. Nyt sitä tuli vähän enemmän, toimitusjohtaja heittää makupalan.
Riihilahti ja Tihinen muistavat kotiin jääneen seuratoverinsa Erkka Lehtolan, jolle osa kaikesta kuuluu. Lehtola seuraa puheet ja lähes koko illan suorana lähetyksenä Riihilahden Nokiasta.
Engelin Pekka Linnainmaa toteaa, ettei turhaan ole saunottanut poikia. Sponsori on pitänyt vuosittain saunaillan pelaajien iloksi. Hän on vakuuttunut sen olevan tärkeä osa menestystä. Henkisesti se onkin, pelaajat supisevat keskenään.
- Koska sauna on seuraavan kerran lämmin? Koivistoinen huutaa väliin.
Palmroos ojentaa Lyytikäiselle lahjana kokis –tölkin. Amerikan kansallisjuoma on Klubin ohella Lyytikäisen intohimo. Peltoniemi tarjoilee konkreettisen palan suomalaista futishistoriaa, ruohopalasen ottelukentästä. Siitähän voi tulla vaikka pyhiinvaelluskohde HJK:n toimistolle.
- HJK:n esitys ja taktiikka oli tänään ylivertainen. Onnittelut kaikille ja erityisesti valmentaja Antti Muuriselle, maajoukkueen päävalmentaja Richard Möller-Nielsen antaa tunnustusta kollegalleen.
Syystä. Vielä kaksi vuotta sitten Helsingin ylpeys selvisi vaivoin liigakarsinnoista. Nyt Muurinen on selvittänyt Suomen maineikkaimman seuran läpi toisista karsinnoista, Mestarien liigan. Kehitys on ollut huima. Se on ollut monen tekijä summa. Yksi suurimmista on ollut Antti Muurinen.
Muurinen itse jakaa auliisti kiitosta kenttätyöntekijöille, eli pelaajille ja taustoille. Ketään hän ei unohda mainita. Kapteeni Wiss puhuu pelaajien puolesta. Peruskiitosten ohella hän sujauttaa väliin pienen piikin lehdistölle. Ymmärtäköön miten haluaa.
Ääneen nousee myös muutama hieman pienempi puhuja. Jokaisen sanoma on kaunis. Pelaajat nauttivat hyvästä tunteesta puheiden häiritsemättä. Lopulta maljapuheet loppuvat ja on aika jatkaa matkaa.
Hotellin edessä odottaa kaksi bussia. Toisen on määrä viedä vieraat keskustaan, hotelli Holiday Inn:iin. Toisen funktio on löytää kaupungin suosituin disko.
- Tässä on nyt kaksi bussia. Toinen on Holiday Inn ja toinen holiday out. Valinta on vapaa, maajoukkueen päävalmentaja Möller-Nielsen sutkauttaa kyseenalaisella englannillaan.
Riihilahti hakee Dingon kasetin, ja holiday out on valmis lähtemään. Olo on kuin maailman omistajilla, fiilis lähestyy vuoren huippua. Kaikki ovat onnesta sekaisin.
Matkalla HJK:n hallitukseen kuuluva sinivalkosydäminen Risto Salomaa soittaa Helsingin Sanomiin pelaajien painostuksesta. Klubilaiset haluavat Piracain ehdottomasti kuukausiliitteen Hehän ovat kuin kaksi marjaa -palstalle David Hasselhoffin kanssa.
Suomalaiset valloittavat tanssipaikan. A-lehdet maksaa. Loistavia tanssisuorituksia ja uskomatonta kommunikointia paikallisten kanssa. Täydellisesti olostaan nauttivat mestarit ovat suvereenin dominoivia Metzin yössä. Tiskijukka kuitenkin kieltäytyy soittamasta pelaajien tarjoamaa kuusikymmentä luvun suomalaista hittimusaa.
Paikalliset ovat hurmaantuneet iloisesta ryhmästä. Kaikki haluaisivat jonkun muiston. Vastaan tulee Klubin kravatteihin pukeutuneita naisia. Mitään muuta kiihkeät ranskattaret eivät saakaan. HJK haluaa juhlia keskenään. Tänään ei ole ulkopuolisten juhla. Ravintolan sinkkuiltaan tulleet tytöt pettyvät pahan kerran.
Valmennusjohto on jäänyt hotelliin suunnittelemaan tulevaa. Normaali otteluanalyysi käydään myös läpi.
- Ottelun ratkaisu oli kun selvisimme ensimmäisen puoliajan viimeisen vartin. Vaihdot onnistuivat hyvin, kuuluu yhteenveto Saarnion suusta.
Tunne on jo hieman tasaantunut, tai ehkä suurjoukkueiden kohtaaminen ei ole vielä edes kolahtanut. Saarniosta tehdään vakoiluvastaava. Muurisen ja Poroilan on määrä lähteä arvontatilaisuuteen Monacoon aamuyöstä. Kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.
- Tuli mitä tahansa, ne ovat happy problems, Lyytikäinen hehkuttaa lehtimiehille.
Taksikyyti vie pelaajia takaisin hotelille. Peltoniemi on jakanut majapaikan esitteitä, jotta suharit osaavat viedä sankarit oikeaan osoitteeseen. Pelaajat muistavat myös mainita kuskeille, että kyseisessä hotellissa on erinomaiset ruoat.
Hotellilla juhlat jatkuvat myöhään. Päivä on vaatinut henkisesti ja fyysisesti paljon. Turpeinen monen muun tapaan väsähtää kaiken tapahtuneen jäljiltä. Onnellisina pelaajat nukahtavat kauniisiin unelmiinsa. Tämä oli ehkä elämäni onnellisin päivä, Riihilahti miettii.
Muurinen ja Poroila odottavat auringonnousua ja taksia. Osa pelaajista on vielä matkalla diskosta ja pyytää taksia ajamaan hotellin ohi nähdessään valmentajan. Peltojen ja takaoven kautta saapuvat viimeiset herrat juhlista unten maille.
Pelaajat heräilevät aamupalalle. Rokki on pauhannut läpi yön. Peltoniemi jakaa Metzin kakkosmiehen lahjoittamat samppanjat pelaajille. Osa katsoo niiden olevan tarkoitettu suihkutettavaksi heti. Tiittanen kutsuu päävalmentajan määräämään aamuharjoitukseen. Pelaajat virittävät kapinaa. Suuren voiton ja lyhyen yöunen jälkeen pitäisi mennä heilumaan kentälle! Pakko on kuitenkin pakko. Harjoitus on vain hölkkää, venyttelyä ja pelailua.
Nylund aikoo hoitaa asian omalla tyylillään. Hän teippaa shortsit lätkämäisellä teippauksella kainaloihin kiinni. Kujeileva libero nostaa sukat polvien yläpuolelle vahvasti topattuna. Kokonaisvaikutelma on kuudennen divisioonan homehtunut kaukalopallonpelaaja, jonka on vaikea liikkua.
Kottila esiintyy suunnistajana. Jollain on samppanjapullo mukanaan. Kaikki ovat iloisia, mutta kuolleen näköisiä. Kentän laidalla palauttelua seuraa muutaman suomalaisen toimittajan lisäksi paikallisia, jotka ihmettelevät, miten tämä turistiporukka on voinut voittaa heidän suuruutensa. Ranskalaiset häipyvät katsomosta pudistellen päitään.
- Täällä! Mä oon pystyssä, Kottila pyytää vertauskuvauksellisesti syöttöä.
Kuqi ja Manduca painivat lähes koko harjoituksen. Välillä Turpeinenkin innostuu heittelemään kanssatovereita. Toisella maaliviivalla seisoo kuusi pelaajaa ja kaivaa nenää. Kentän paras on huoltaja Olli Puranen, joka henkilökohtaisella panoksellaan jyrää vastustajan. Myös uudet sääntötulkinnat, joista kukaan muu ei ole kuullutkaan, puoltavat häntä.
On aika jättää kaupunki, jossa suuret haaveet näkivät todellisuuden kauniin päivänvalon. Muistoksi jäävät vain lehtileikkeet, jotka eivät tarjoa suomalaisille kunniaa. Kommentit eivät hetkauta iloisia velikultia.
” Metz putosi korkealta ”, värittää Ranskan suurin urheilulehti L´Equipe kannessaan.
” Juniorijoukkuekin olisi pystynyt pysäyttämään Metzin ” Le Republican Lorrain kirjoitaa.
- Kun kerran emme pystyneet voittamaan keskinkertaista suomalaisyhdistelmää, olisimme tehneet itsemme naurunalaisiksi Mestarien liigassa, kapteeni Sylvain Kastendeuch pamauttaa.
Paluumatkan juhlahumun ja väsyneet jutut keskeyttää Mestarien liigan alkulohkojen arvontatilaisuus, joka välitetään bussiin kännykän välityksellä. Saarnion äiti katsoo Eurosportilta lappujen nousua ja viestittää nimiä eteenpäin. Pelaajat hurraavat aina Peltoniemen huutaessa joukkueiden nimiä, ja vielä pitkään sen jälkeenkin.
Kuinka ollakaan bussi ohittaa Kaiserslauternin stadionia hetki arvontatuloksen jälkeen.
- Ollaan hyvässä iskussa. Jäädäänkö pelaamaan heti, Wiss heittää.
Lohkojakoa spekuloidaan vähän. Niin paljon on muuta ihmeteltävää.
- Helvetti mihin sitä joutuu vanhoilla päivillä vielä ryhtymään, nauraa menneen talven lumiksikin joskus mainostettu Saastamoinen ikäpresidentti Kanervalle.
- Tää oli niin upea saavutus, Suomessa kaiken kokenut Kanerva vetistelee. Mutten mä varmaan pääse pelaamaan ja nauttimaan siitä niin paljoa, hän haikeilee. Turhaan.
Matka menee loistavasti. Kööpenhaminan lentokentälle pelaajien korviin kantautuu tieto, että maalintekijä Vasara on vastannut miltä nyt tuntuu -kysymykseen:
- Ihan kuin olis voittanut yleisurheilu- tai hiihtokilpailun, niin kun ne sanoo, ei se kolahda vielä.
Koivistoinen ja Riihilahti yrittävät etsiä Vasaralle verovapaita suksia. Vasaran kommentti on matkan yleisin kiusanaihe. Hiihto- tai yleisurheilukilpailija Vasara yrittää hiljentää naurumyrskyä kritisoimalla kysymyksen asettelua. Kottila tekee kämppiksensä kanssa agenttisopimuksen, että ratkaisijan kaikki haastattelut tulevat vastedes hänen kauttaan.
Leikkausarpikeräilijä Markku Kanerva saa erikoiskohtelun lentokentällä, sillä Tihinen työntää häntä terminaalista toiseen pyörätuolissa. Raihnaisella opettajalla on kuulemma pyörätuolietu, kun muilla on autoetu. Tietysti sponsored by Rehband Center, polvitukien erikoisliike.
Suomessa on vastassa mediaa ja virallinen vastaanottokomitea Pertti Alaja ja Harri Syväsalmi. Pelaajat kukitetaan ja haastatellaan. Kaikilla olisi jo kiire kotiin nauttimaan saavutuksesta omaisten kanssa.
- Onko toi Ahtisaari? Piracaia kysyy Jäväjältä Syväsalmen pitäessä puhetta.
Kotimaan lämpimässä vastaanotossa alkaa tajuta kuinka suuri asia on kyseessä. Lehtien palstat herättävät kylmiä väreitä. Usea tuntematon vastaantulija onnittelee. Kaikki tutut ovat tohkeissaan. Vähän aikaan kaikki on toisin. Poissa ovat ne jalkapalloa värittäneet ikävät epäilyjen välihuudot ja kuiskaukset, jotka myrkyllisyydellään ovat saastuttaneet koko lajin uskottavuutta Suomessa. Enää ei se samettihousuihinsa haalistunut sotkamolainen pesäpalloasiantuntija kysy yleisöosastolla, miksi jalkapalloa pitää pelata Suomessa. HJK on Mestarien liigassa.
Hälinä on vasta aluillaan. Kaikki tuntuu jo nyt niin suurelta. Kentällä ja sen ulkopuolella. Kun lähestytään osaamisen äärirajoja, jokainen yksityiskohta ja pomppu ovat tärkeitä. Erinomaisuutta on vaikea määritellä. Lehdet ylipursuavat artikkeleita yllätyksestä. Leikekirjat täyttyvät hehkutuksista. Pelaajilla on 540 minuuttia aikaa todistaa maailmalle, huippuseurojen värväreille ja itselleen kuuluvansa aateloituun yläluokkaan, jalkapallon kermaan.
- Olemme iskeneet nyt yhden piikin vuoren seinään, ja tästä voimme lähteä kapuamaan ylöspäin, HJK:n toimitusjohtaja Alaja toteaa radiossa."

-WSOY HJK Mestarienliigassa (Lehtola, Pakkanen, Riihilahti, Tiittula)