Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

3/2004
Fitness -lehti: Olipa kerran kevät

Tämä juttu on ilmestynyt aiemmin Fitness -lehdessä


"
Olipa kerran kevät. Se tapahtui pitkän ja synkän talven jälkeen. Kevättä astui nuori mies hiljalleen. Yhtä hiljalleen kuin oli asunut talvea. Se oli ollut hänelle helppo, oli pystynyt piiloutumaan paksujen takkien ja seinien sisään. Tarinamme sankari, kutsutaan häntä vaikka umpimähkäisesti Akiksi, oli fyysisesti elänyt talven säästöliekillä.
Lumen alta voi kuitenkin keväisin paljastua ikäviä koiran jättämiä yllätyksiä. Vähän sama voi käydä ihmiskropalle. Vaatekerroksen hälvetessä Akista tuntui, että joku oli tehnyt hänen kroppaansa koiruuksia. Fyysinen talvihorros oli jättänyt jälkensä. Vartalomalliksi muodostunut päärynä ei ollut hedelmällinen lähtökohta alkaa vähentämään vaatetusta sään sallimassa tahdissa.

Akin kropalla oli pitkä matka rantakuntoon. Talvella uimaranta oli tuntunut niin kaukaiselta ajatukselta. Muitakin tekosyitä riitti. Oli ollut kylmä. Oli ollut pimeä. Kukaan ei oikeastaan palloillut tai ulkoillut. Ei ollut ollut sopivia vaatteita tai jumppakortti oli ollut hukassa. Televisiosta oli tullut Melrose Place ja Salkkarit, ja siinä sohvalla oli ollut hyvä lopettaa ilta tv-chattia seuraten. Aikaahan voi kuluttaa paljon muuhunkin kuin hikoilemiseen. Tekemättömyyden maksimoinnista tulee helposti tapa. Sitä saa, mitä tilaa. Ihminen sohvaantuu nopeasti. Aki oli palveluyhteiskunnan tuotteena tilannut pitsankin suoraan kotiinsa. Matkapuhelimella. Ei tarvinnut kuluttaa kovalla työllä hankittuja kaloreita lankapuhelimeen kävelemällä. Jos ruumis on kerran sielun temppeli, kai läskinen vatsamakkara on sitten juoksuhauta, joka estää temppeliin pääsyn. Mikään ei tunnu enää miltään. Kaikki tuntuu vain tukevalta.
Niin.. jos laiha syö tukevan aterian, laihtuuko tukeva? Ei! Se on vain sanankäännös. Sillä pystyy ruumistaan huijaamaan vain hetken. Ennemmin tai myöhemmin kroppa ei kuitenkaan enää usko pikaisen mielihyvän valheita, se alkaa muistuttaa itsestään, kenties ongelmina. Huono yleis- ja lihaskunto tuntuvat henkisesti ja fyysisesti puoliperävaunun suuruiselta painolastilta. Omantunnon ikävät sivuhuudot ja kuiskaukset yltyvätkin keväisin. Rantakuntoon on päästävä. Se on sekä henkinen että fyysinen tila.

Kutsutaan sitä vaikka kevätsiivoukseksi. Aki päätti puhdistaa itsensä. Lakaista läskit romukoppaan, imuroida itselleen uuden ilmeen. Kesä ei muuten koskaan alkaisi. Hän halusi sen hetimullekaikkitännenyt. Taivaanvanhat luottolenkkarit imivät maileja. Aina täysillä, joka päivä. No pain no gain. Meni noin viikko. Tuloksena oli rakkoiset ja kipeät jalat, revähtänyt takareisi ja selkä jumissa. Lääkäri määräsi sairaslomaa. Eikä Aki ollut rantakunnossa. Ja kalenterin taittuminen kesäkuuksi olisi ehdoton deadline.
Aki oli ollut tyhmä. Aki oli ollut ahne. Ei Roomaakaan rakennettu yhdessä päivässä. Aki oli turhaan yrittänyt juosta kaikki sinne vievät tiet kerralla. Viikossa ei periaatteessa voi nostaa rasitustasoa tai harjoitusmääriä enempää kuin kymmenen prosenttia. Kroppaa ei vain yksinkertaisesti ole suunniteltu kestämään enempää. Sitä pitää kohdella kohtuudella, kuten urheiluvarusteitakin. Aki hankki siis uudet kengät ja kulki maltillisemmin. Vammariski väheni, tyyli parani ja uusi investointi sitoi henkisesti liikkumaan. Todellinen tuhkimotarina.

Aki onnistui pääsemään rantakuntoon. Kevätsiivous puhdisti talven sotkut. Sopivassa määrin liikuntaa, ulkoilua, ravintoa ja lepoa toimivat moppeina. Aki oppi, että ääripäästä toiseen on pitempi matka kuin kultaiselle keskitielle. Hän ei enää ota askelia liian nopeasti. Tai jätä kokonaan ottamatta. Askelet paranevat kunnon varusteilla. Toinen investointi voi olla vaikka uusi harrastus. Myös se motivoi liikkumaan. Voi toki yrittää myös olla urheilusta täysin riippumaton. Ja ostaa riippumaton. Siinä voi möllöttää koko kesän. Mutta jos päästää itsensä riippumaton pohjalle niin kuin tarinamme Aki, on sieltä takaisin kiivettävänä Mount Everest.

Mikä on tarinan opetus? Riippumatto on mukava vain hetken. Rantakunto taas koko kesän. Ja jopa talvella. Aki ja kohtuudella liikkuminen elivät yhdessä onnellisena kesänsä loppuun asti. Riippumaton kohtalosta ei ole tietoa. Sen pituinen se.
"

-Aki, Fitness -lehti 3/2004


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page