News

Back to News

1.7.2006
Iltalehti: Kaiserslauternin maailmanmestarit

Minulla on hapankaalia nahkahousuissani. Jenkkikomedia Top Secretista opittu Saksan kielitaitoni ei tosin ole ehka ensimmainen mita uudelle valmentajalle vastata, kun tama kysyy puhunko saksaa. Nein. Alkaa hymyilyttaa, miten sama kielteinen vastaus sopii myos vaimokyselyyn. Helppo maa, sanoipa Seppo Raty sitten mita tahansa! Kieli tuntuu tosin olevan sivuseikka, kunhan osaa puhua jalkapalloa. Ennen kuin nimet ovat edes sopimuspaperissa, valmentaja lahtee keskittymaan seuraavan paivan Saksa- Argentiina otteluun.

Paivaa aiemmin olin tyoton tyonhakija. Nyt mietin kumpaa soisin paivalliseksi: bratwurstia vai snitchelia? Viela lentokoneessa kysyin itseltani, mihin ja miksi olen sitoutumassa vahintaan seuraavaksi vuodeksi. En ollut varma. Saamistani tarjouksista tama ei ollut sarjatasollisesti tai taloudellisesti karkipaassa. Vaihdoin maailman isoimpien metropolien, lampimien lomakohteiden ja oljyrahojen houkutukset pieneen teollisuuskaupunkiin autobahnin varrella. Kenties seuran uskollinen kokki Gunther oli pannut rostiperunoihini jotain miesta vahvempaa, koska silti tuntuu maukkaalta tama FC Kaiserslautern. Korvata mukavuudenhaluisen tyytyvaisyyden tunne rohkeaan haasteeseen. Tuntui kuin olisin lahdossa pelaamaan omia MM-kisojani. Naidenkin on tosin ensin lahdettava karsinnoista.

Jo Frankfurtin lentokentalla paasin kisahuumaan. Jalkapallokarnevaalista humaltuneiden kisaturistien varimaailma oli kuin suoraan maalaajan jurrisesta paletista, taiteelliseen sekamelskan mielentilaan joutuu vakisinkin Ecuadorilainen soitinryhman yrittaessa panhuiluilla ansaita kotiinpaluurahansa. Parkkipaikalla Espanjalaiset tuntuvat osuvan paremmin oluttolkkien valiin kuin kasaamaan voittavan maajoukkueen. Saksan kisoja pelataan kujista autobahneihin.

Kaiserslauternin keskustaa pitaa katsoa nopeasti, muuten on saattanut ajaa jo sen ohi. Paikallisen vaatturin kesakokoelmasta loytyy vain maiden pelipaitoja. Jokainen on ylpeana ollut kisoissa toissa. Tai fanina. Italialaiset ja Australialaiset ovat tehneet suurimman vaikutuksen. Tytot toistelevat punastellen oppimiaan saapasmaan sanoja ja jokaista pubia koristaa kengurumaan lippu. Japanilaisia turisteja on jaanyt paikalle. Ei menestymaan, vaan osaa ottamaan. Ja turistikuvia. Vaikka pelit ovatkin siirtyneet jo muihin kaupunkeihin, MM-kisateltat pitavat edelleen viisiviikkoista vappua ylla, kaikki hetkenkaan paikallaan pysyvat lakitetaan Saksalaispaahineella. Radiossa joka toinen sana on Ballack. Siihen valiin mahtuu vain Podolski tai Lehmann.

Siina missa MM-huuma loppuu, alkaa FC Kaiserslautern. Kysyessani oliko MM-kisat kaupungin kovin juttu, katse oli kuin viikkoja korpuksi naivettyneen bratvurstin nauru - oman seuran kausi on pyhin. Amen. Perinteetkin velvoittavat, etta paikat, joissa edes vahan alkaa ratamo vihertaa asfaltin alta, ahdetaan tayteen vanhojen pelaajien vahanukkeja. Kaupungissa ei tunnu olevan pallon mentavaa rakoa jalkapallottomuutta. FIFA:n miehia ajetaan pois hulppealta 60000 henkea vetavalta stadionilta. Raskas kisakoneisto ei saa jarruttaa kaupungin ylpeytta.

Ei viiksia tai nahkahousuja. Minut evastettiin matkaan varoittamalla naista virheista. Sorrun aivan muuhun. Kysyn voittaako Saksa vai Argentiina? Upposi yleisoon kuin, etta olisi yrittanyt myyda Peugeottia ruhrilaiselle. Siina missa maan rajat loppuvat, loppuu kiinnostuskin. Kukaan ei ole kuullutkaan kenestakaan Argentiinan pitkatukasta. Puhuu piikkisuoran takatukkakulttuurin kehto. Meilla on Ballack. Ja Klinsman. Hienoimmat stadionit maailmassa. Ja oma keisarikin. Voitamme yksi nolla rankkarilla kuten viimeksikin. Jatan vastaamatta, etta Argentiina on kylla esittanyt kisojen parasta pelia. Eika hyvin pelannut Saksa kuitenkaan ole enaa Brehmen kunnossa. Vai onko? Katukuva puhuu muuta, olen ymparoity itsevarmoista Saksalaisvareista ja -puheista. Taalla jalkapallossa vain Saksa voi voittaa. Aina. Siita ei tingita kuten farkkujen pituudesta. Joskus itseensa uskominen on jopa ihailtavaa; Saksalaiset ovat siina maailman mestareita.

Se on silla Klosetissa, yllatyksekseni Saksa voittaa pilkuilla. Kun katson ymparille alan ymmartaa miksi. Maa ei ole taynna itseaan vaan jalkapalloa. Se on jopa ihailtavaa. En silti tule koskaan ostamaan niita nahkahousuja. Tai hapankaalia.


Aki