Aki Riihilahti - The Official Homepage In English Suomeksi På norsk
News Questions Facts History Pictures Special

News

Back to News

1.7.2007
Satakertaiset onnittelut HJK

Aika kultaa muistot. Ja ketut. Jotkut ajat olivat vaan niin kultaisia, että ne haluaa muistaa. Koska ne merkitsivät jotain. Minä ainakin haluan kantaa niitä mukanani – mitä ikinä ne olivatkin. Muistan elävästi, kun ensimmäistä kertaa astuin HJK:n edustusjoukkueen koppiin. Koska se oli minulle tärkeää. Muistan pukuhuoneen yksityiskohdat, sisäisen täyttymyksen ja ylpeyden tunteen ja kuinka Fana Palmroos kertoi vitsejä.

Minun muistojeni käännekohta oli, kun Italia pudotti Brasilian skandaalimaisesti Espanjan MM-kisoissa 1982. Sen urheilullisen vääryyden päätin kostaa – aloittamalla pelaamaan itse. HJK Kannelmäen hiekkakenttä tuntui juuri oikealta areenalta päättää kaikki urheilulliset vääryydet. En tiedä vääryyksistä, mutta klubilaisuus tuntui oikealta.

En muista, kun valmistuin kouluista tai pääsin ripille. Mutta muistan ensimmäisen mitalini Heikintoriturnauksesta. Muistan kynän, jolla tein ensimmäisen agenttisopimuksen. Muistan täydellisen syötön, jota kukaan ei koskaan nähnyt. Muistan, kuinka Kontua ei voitettu ikinä. Muistan voittoja, tappioita, säärisuojia, pukukopin oksankohtia, pihapelien epiksiä jengejä. Tuhannet mitättömät pikku asiat ovat muistojeni mekka.

Muistojen kohokohdat eivät olekaan niitä, joihin kompastuu muiden nostaessa niitä. Muistan toki kuinka tein maalin Anfield Roadilla Englantia vastaan. Tai kuinka täydellä Millennium Stadiumilla nousimme Valioliigaan. Näitä tarjotaan minulle usein urani huipentumina. En osta. Sillä aivan yhtä eläviä ja tärkeitä muistoja ovat, kun sain ensimmäisen oman pelipaidan Hesa Cupissa, kuraiset liigakarsinnat Hangossa ja 17 vuotisen HJK urani huipentuma Mestarien Liigassa. En ole koskaan ollut lähempänä täyttymystä, kun kävellessäni pois maailman kovimmasta seurakilpailusta toistaiseksi viimeistä kertaa isoksi osaksi elämääni tullutta siniraitapaitaa kantaen. Minä muistan, kuinka jalkapalloilulla ja sinivalkoisilla pelaajilla vierelläni oli silloin merkitystä. Se hetki ja tunne on rakas.

Minun muistoni ovat yhden pelaajan ja henkilön tarinaa. Ne eivät kestää sataa vuotta historian kirjoissa. HJK on kestänyt. Ja tarjonnut näitä muistoja ja elämyksiä monelle kaltaiselleni. Olen siitä onnellinen ja kiitollinen. Sekä tulevista sadoista vuosista kaikille, jotka muistavat paitansa värit. Muistakaa olla muistojenne arvoisia. Onnea kaikille sinivalkoisille.

Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Go to the Top of the Page