News

Back to News

29.9.2007
Sisuradio: aamuhartaus

Minua pyydettiin pitämään aamuhartaus suomenkieliseen Sisu - radioon Ruotsissa. No minähän pidin. Jos tämä hengellinen hetki meni sinulta ohi, se on vielä kuultavana Sisuradion nettisivuilla parin kuukauden ajan. Tässä se on tekstiversiona. Hallelujah!



"

Rauhaisaa huomenta,

Toivon että olet herännyt tähän päivään täynnä voimaa ja elämäniloa.

Olen aamuhartausamatööri, mutta pyydettäessä halusin silti jakaa osan omasta tarinastani ja kokemuksistani. Minusta on tullut ammatiltani jalkapalloilija ja kirjoittaja. Mutta itse olen aina silti kokenut olevani vain matkalla. Olen antanut sydämen viedä. Rakas isäukkoni jo minulle opetti, että elämässä pitää tehdä niitä asioita mistä pitää eniten. Olenkin elämällä oppinut, että siellä missä ihmisen arvot ja unelmat kohtaavat tekoina, löytyy myös ihmisen tarkoitus. Siinä eläminen on aina palkitsevaa.

Uskon kasvatuksen tärkeyteen, ajan viettämiseen läheisten kanssa. Ilman vanhempieni tukea ja arvokasvatusta olisi ollut vaikeaa lähteä maailmalle. Vanhemmat evästivät minut myös matkaan hyvällä kristillisellä kasvatuksella. Usko onkin se varmin asia joka on kulkenut mukanani aina, vaikka elämä ja asuinpaikat ovatkin usein muuttuneet. Se on antanut turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen. Tukeuduin siihen varsinkin nuorena, kun ensimmäistä kertaa muutin yksin uuteen ympäristöön Osloon.

Aluksi pidin uskon itselläni, sillä en ollut varma miten macho ja egopainoitteisessa urheilussa siihen suhtauduttaisiin. Mutta joukkueen leireillä ruoka- ja iltarukousteni yhteydessä alkoi vähitellen tulla puhetta uskosta, ja lopulta huomasin että urheilun parissa on paljon vahvasti uskovia. Uskosta keskusteleminen sai minut avautumaan myös ihmisenä, suosittelen sinullekin rohkeasti kokemuksiesi jakamista, se on vapauttavaa. Myöhemmin Lontooseen muuttaessani siitä tuli minulle jopa tapa, kun maajoukkuetoverini Mikael Forssellin kanssa kävimme säännöllisesti kirkossa ja puhuimme uskosta.

Itse aloin löytää henkisiä voimavarojani muiden kanssa keskustelemalla, mutta myös hiljentymällä. Toivon, että tänään ja mahdollisimman useana päivänä sinäkin valitset hiljentyä hetkeksi. Nykyajan hektisessä elämässä jo se on tärkeää, hiljentyminen on sielunterapiaa. Omat hetkeni alkoivat vähitellen pidentyä, tunsin keskustelevani itseni kanssa. Samalla löysin vastauksia, joista osan koen oman elämäni ihmeiksi. Olenkin uskon avulla löytänyt usein uuden mahdollisuuden sisäiseen rauhaan. Aina uuteen ympäristöön muuttaessa, etsinkin itselleni ensimmäisenä sopivan kirkon, koska se tuntuu tutuimmalta turvaverkolta itselleni. Olen kiitollinen, että usko on helpottanut ja johdattanut tietäni. Ilman uskoa ja vanhempieni antamaa arvokasvatusta olisi vaikeaa kuvitella matkaani maailmalla näin onnelliseksi kuin se on ollut.



+++++++++ KIRKOSSA -kappale



Olen törmännyt matkallani useasti uskontoon ja urheiluun samassa yhteydessä. En tarkoita tällä vain uskovaisia pelaajia, tai niitä jotka tekevät miljoonia ristinmerkkejä ja rukouselkeitä ennen peliä lähinnä vain saadakseen mystistä onnea. Urheiluyhteisössä kaikilla on kuitenkin oikeus omaan uskoonsa, uskottomuutensa ja rituaaleihinsa. Kaikesta muusta kyllä pukukopissa toisille vitsaillaan ja piikitellään, mutta uskoa poikkeuksetta kunnioitetaan, olen ollut kiitollinen kuinka urheilun kautta olen oppinut eri uskontoja ja ymmärtänyt suvaitsevaisuuden merkityksen.



Mielestäni on ihailtavaa, että lähes kaikilla englantilaisseuroilla on omat pastorinsa. Se luo arvokkuutta ja kunnioitusta itse lajia ja omaa tekemistä kohtaan. Pelatessani siellä seitsemän vuotta omassa joukkueessani, Crystal Palacessa, oli ennen jokaista kotipeliä pukukopissa oman joukkueen lisäksi pastori Desmond... lähinnä vain juttelemassa niitä näitä, mutta monet pelaajat pitivät valmistautumiselleen tärkeänä puhumista omasta elämästään Desmondin kanssa. Se toi rauhallisen tunteen ja monelle lisäluottamusta ennen peliä, uskossa on voimaa.



Ennen kaikkea minulle urheilu on oiva esimerkki siitä suvaitsevaisuudesta ja hyväksynnästä mitä Jeesuskin aina opetti. Joukkueessa on useita eri kansalaisuuksia, uskontoja, kieliä ja ihonvärejä, mutta kaikki ymmärtävät tarvitsevansa toisiaan. Ja myös kuinka tärkeää on tukea toisiaan. Me kaikki tarvitsemme apua joskus. Ja sitä on myös annettava. Esimerkiksi viime vuonna ramadan aikaan saksalaisjoukkueeni muslimit pelasivat ymmärrettävästi vähillä energiavarastoilla, jolloin heidän auttamisestaan harjoituksissa ja peleissä tuli itsestään selvyys. Vastaavasti he halusivat ehdottomasti hoitaa seuran edustustapaamiset pääsiäisen aikaan, jotta muut saisivat viettää enemmän aikaa juhlapyhinään perheidensä kanssa.



Suvaitsevaisuus ja toisten ihmisten ja heidän uskonsa arvostaminen onkin yksi tärkeimmistä asioista urheilujoukkueessa - niin kuin elämässäkin.



Yksikin ihminen ja ele voi aloittaa lopumattoman hyvän ketjun. Minun vahvin kokemukseni tästä on neljän vuoden takaa, kun silloiseen joukkueeseeni tuli uusi kuntovalmentaja John Harbin. Hän oli ammattiurheiluun poikkeuksellisen vanha australialainen mies, joka ei tiennyt mitään jalkapallosta, vaan oli opettanut lähinnä rugbya Samoan alkuasukkaille ja maureille. Hänen suurin muutoksensa oli, että hän kohteli meitä ensin ihmisinä ja vasta sitten pelaajina. Syntyi heti avoin ja merkityksellinen ilmapiiri. Omalla esimerkillään ja tarinoillaan uskomisen merkityksestä, vaikkakaan aina ei uskonnollisessa mielessä, hän herätti pelaajissa positiivisuutta, empatiaa ja hyviä tekoja. Joskus se oli vain hymy tai olalle taputus, mutta se oli tarttuvaa. Tulokset muuttuivat legendaarisesti mikä vain siivitti henkistä kasvua ja yhteishenkeä. Lyhyessä ajassa teimme pelikentällä seurahistoriaa joka huomioitiin kansainvälisestikin. Ennen kaikkea meistä ei ollut tullut vain parempia pelaajia vaan myös parempia ihmisiä. Se oli onnellista aikaa kaikille mukana olleille ja muutti monen pelaajan uran, jopa elämän.



Olen kiitollinen kuinka elämän varrella tulee vastaan Johnin kaltaisia ihmisiä, jotka tekevät meihin vaikutuksen, kenties jopa muuttavat meitä ja elämäämme. Ne ovat myös ikuinen voimavara, kuten John on ollut minulle. Tämä on sinun kappaleesi sinulle John



++++++++ WIND BENEATH MY WINGS -kappale



Kiitos John kaikesta. Toivon ja elän niin, että yritän välittää humaanisuuttasi ja hyvyyttäsi eteenpäin ja toivon että joskus voin olla jollekin muulle yhtä tärkeä kuin sinä niin monelle. Tästä ajatuksesta on tullut yksi tärkeimmistä pelikentistäni.



Oletko sinä mietitinyt, mitkä pelikentät ovat sinulle tärkeitä? Urheilijana tiedän, että voit voittaa tänään. Tai hävitä. Jos kuitenkin voittaminen on ainoa päämäärä, häviää lopulta elämässä. Me kaikki janoamme hyväksyntää, mutta voittamalla ja olemalla muita parempi voi saavuttaa tätä vain hetkellisesti. Sillä kun pelit on pelattu ja kentät tyhjentyneet, elämä on ja etenee. Ja mitä lopulta muistamme siitä? Kentät joissa voitimme vai ne joihin emme kuuluneet? Ainakin hetket, kun teimme jotain tärkeää.



Meillä kaikilla on tämä mahdollisuus – tänään ja jokaisena päivänä. Hymyile. Saa hymyilemään. Anna tänään aikaa ja tunnustusta lähimmäisillesi. Tai apuasi jollekin! Voit minä hetkenä tahansa olla tärkeä, kohtaamalla toisen ihmisen. Ja halaa henkilöä vieressäsi nyt heti! Mitä tahansa teetkin on tärkeämpää miksi teit sen. Siitä tulee muistojesi mekka. Uskomalla olet jo pitkällä matkassasi sinne.



Me kaikki tarvitsemme hyväksyntää ja meidän kaikkein tulee antaa sitä. Se on helppoa. Aina ulottuvillasi. Ja ei maksa mitään. Sankarit eivät ole niitä, jotka voittavat muita. Sankarit voittavat itsensä. Se voi olla sinun valintasi tänään. Toivon, että olet täynnä rauhallista voimaa tänään ja tartutat sen ympäristöösi. Jumalan siunausta matkallesi.

"

Aki, Sisu -radiossa