Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

25.3.2003
VEIKKAAJA: Trapattonin potkut

Operaatio Trapattonin Potkut valmistautuu viimeiseen vaiheeseensa – toimintaan. Kauan ja hartaudella on kyseiseen operaatioon valmistauduttu ja viritelty vaadittavia aseita. Vajaan viikon päästä on mahdollista, että saapasmaan jalkapalloylpeyden keulahahmo on saatu suistettua vallankahvastaan. Saattaa kuulostaa Sisilian mafian toiminnalta, mutta todellisuudessa kyse on vain rehellisestä EM- karsinnan yllätystuloksesta.

Operaation nimi onkin harhaanjohtava, sillä kenelläkään suomalaisella ei ole mitään arvostettua Italian päävalmentajaa vastaan. Italiassa sen sijaan hänen palliaan on jo heiluteltu pitkään, ja Suomen voitto mitä todennäköisimmin varmistaisi asian. Meidän härmäläisten ainoa motiivi ja tavoite on saada Suomi lähemmäksi arvokisapaikkaa, ei kuuluisan valmentajan päänahan metsästys. Siitä huolehtii kyllä sitten perinteisesti paikallinen lehdistö.

Mutta miten operaation suomalaistyön onnistuminen on edes mahdollista? Eikö kyseessä ole perinteisesti lähinnä statistinen matka ja turistikuvien ottaminen? Eikö rusketuksen hakeminen ole lähempänä totuutta kuin maailman jalkapallon voimasuhteiden järkyttäminen? Eikö kyseessä ole lähinnä hieno kokemus ja uusi leima passiin?

Katsotaanpa. Totti kaatuu varmasti useammin kuin kerran liian heiveröisesti rangaistusalueella. Cannavaro taklaa varmasti useammin kuin kerran rumasti. Del Pierro ampuu varmasti useammin kuin kerran vaarallisen vapaapotkun. Jokainen italialainen on varmasti useammin kuin kerran pelannut ja voittanut vastaavaa kovemman ottelun. Toisaalta ainakin kerran myös jokainen suomalainen on yllättänyt vastaavassa paikassa. Nyt saattaa hyvinkin olla taas se kerta.

Ketä tahansa italian rivistössä pelaa, ovet he kuuluisia maailmantähtiä. Vierit, Nestat ja Toldot ovat televisiosta tuttuja naamoja ja heidän taitonsa, kuten koko Italian joukkueen, on moneen kertaan tunnustettu. Mitään massiivista scouttausta ja pelaajaselvitystä ei Italian joukkueesta tarvitse tehdä. Kaikki Suomen pelaajat varmasti tietävät mitä ja ketä on odotettavissa.

Italialaiset sen sijaan eivät voi olla yhtä varmoja vastustajastaan. Totti tuskin odottaa, että Tainio voi viikatteen ohella vetää pitkätukalta myös länget. Tai Nesta ei tiedä olevansa kusessa, kun Kuqi tai Johansson juoksee kohti. Mikään maailman Catenaccio –puolustus ei pidättele Kolkkaa, ja Forssell vetää saletisti ainakin kerran Cannavaron solmuun.

Italia on hyvä ja kunnioitettava vastustaja. Niin on Suomikin. Itse olen ylpeämpi siitä, että saan pelata Hyypiän kanssa samassa joukkueessa, kuin että saan pelata Tottia vastaan. Olen ylpeämpi Suomen maajoukkuepaidasta kuin siitä, että voin vaihtaa sen Italian vastaavaan. Varmaan suuren maailman mielestä joku Del Pierro on ylivertainen hyökkääjä, mutta minä pelaan mieluummin Forsselin joukkueessa.

En usko, että maailmassa on tällä hetkellä montaa maajoukkuetta ja pelaajaa, jotka pelaavat mielellään ja ylimielisesti Suomea vastaan. Olisin itsekin Luis Figona ollut loukkaantunut juuri Suomi –ottelun aattona. Kukaan italialainen ei varmaan ole innoissaan kohdatessaan taas Pasasen, joka on läpi Mestarien Liigan nöyryyttänyt Italian ylpeyksiä. Kaiken lisäksi italialaiset eivät varmaankaan vielä tiedä, että Tihinen pukkaa maalin paikasta kuin paikasta, tai että vasen laitapakki voi olla sairaan taitava ja että Suomellakin on oma Beckhaminsa. Pian tietävät. Silloin saattaa olla jo Trapattonille liian myöhäistä.

Nykyinen Suomen maajoukkue ei pelkää ketään ja voi hyvänä päivänä voittaa kenet vain. Toisaalta täytyy myös muistaa, että matka toiseen suuntaan ei ole myöskään pitkä. Marginaalit ovat pieniä ja niiden olisi käännyttävä Suomen eduksi.

Italia –ottelusta tulee kova, mutta onnistuessamme joukkueena meillä on myös ottelussa sanamme sanottavana. Suomen mahdollisuudet seuraaviin Euroopan mestaruuskisoihin vaatisi Italiasta tuloksen. Molempien saavuttaminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Pääpaino on jälkimmäisessä termissä - mahdollisuudessa.

Kaikki on mahdollista. Voi olla, että Suomi onnistuu tällä kertaa, voi olla, että vasta seuraavalla. Voi olla että Italialla on pienempi vedonlyöntikerroin ja voi olla, että siltikin koko maailma pelaa sitä varmana voittajana. Voi käydä myös toisin. Voi olla myös, että he häviävät rahansa, kun Italia ei voitakaan. Sillä varmaa on, että Suomen sinivalkoisilla on pelissä mahdollisuus, johon me varmasti tartumme kaiken kykymme mukaan.

Jos ei mikään muu, meitä ainakin puoltaa se tosiasia, että vaikka voi olla, ettei kukaan suomalainen ole vielä lyönyt itseään läpi Serie A:n eliittiin, niin ei toisaalta kukaan italialainenkaan ole liiemmin onnistunut Veikkausliigassa.

Mahdollisesta arvokisapaikasta on paljon puhuttu ja se olisi parasta ja tärkeintä mitä suomifutikselle voisi tapahtua. Monella mittarilla Suomi on jo suhteellisen kypsä ja joidenkin mielestä jopa ansaitsisi jo mahdollisuuden arvokisaesiintymiseen. Mutta jalkapallossa ei välttämättä aina saa ansionsa mukaan, vaan pitää ottaa kaikki mitä edessään näkee, vaikka joskus ilman ansiota. Näin on mm. Uruguay aina paikkansa arvokisoissa lunastanut.

Kenties yksi Suomen uruguaylaisimmin pelaavista joukkueista on legendaarinen OTP. Se on myös lyhenne koodinimelle Operaatio Trapattonin Potkut. Kuinka sattuikaan! Joka tapauksessa Suomi on valmis kohtaamaan vaikeamman haasteensa ja isoimman mahdollisuutensa pitkään aikaan. Trapattonin aika on mahdollisesti tullut, niin on Suomenkin.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan