Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

1.7.2003
Veikkaaja: Suomalainen suvivirsi

Englannin kesä on kaunis mutta lyhyt: tänä vuonna se oli keskiviikko. Suomen kesä ei välttämättä tarjoa yhtään sen aurinkoisempaa ilmettä. Ja olinpa kummassa tahansa kodissani, kuparinruskeaa pantterivartaloa en tule kantamaan. Eikä se johdu pelkästään ihotyypistä tai ilmastosta. Suurin syy on urheilijan kesäloma.

Lyhyesti virsi kaunis, sanoi englantilainen työnantajani Crystal Palace ja antoi tänä vuonna poikkeuksellisesti pelaajilleen vain viisi viikkoa kesälomaa normaalin kahdeksan sijasta. Aamen.

Eli ensimmäisellä mahdollisella koneella Suomeen ja vasta viimeisellä takaisin. Virallisesti loma siis alkoi toukokuussa, mutta ennen kuin ehdin ensimmäisellekään terassille, oli tietysti hoidettava tärkeät kansallisvelvoitteet eli maajoukkueen pelit, joihin kuluu puolet lomasta. Se tosin on etuoikeus ja parempaa kuin lomailu.

Olympiastadionilta olisi ollut lyhyt matka Uimastadikalle, mutta ehei. Eihän urheilijan kesä niin helpolla voi alkaa. Onhan se ainoata aikaa, jolloin voi olla mukana yhteistyökumppanien ja sponsoreiden tapahtumissa, tai nuoriso- ja hyväntekeväisyyskampanjoissa. Ja pitäähän toki naapurin sedän pojan kaiman kummisedän junnujoukkueellekin löytyä aikaa. Aina palveluksessanne!

Kaikki ovat toki mukavia tapahtumia, niitä on vain niin kovin paljon. Välillä tulee mieleen, että olisihan sitä voinut jäädä sinne sumuiselle saarelle, jossa kukaan ei potki palloa tai järjestä futistapahtumia kesällä. Sitä voisi vain istua perseellään ja möllöttää vaikka Big Beniä. Palautua pitkästä kaudesta rauhassa.

Mutta toisaalta olisihan silloin jäänyt paljosta paitsi – suomalaisista ihmisistä. Suomalaista naiskauneutta, miellyttävää ja inhimillistä ihmisrotua oppii ulkomailla arvostamaan. Kuka jaksaa puhua kriketin säännöistä pubissa, kun voi mennä Espan puistoon sosialisoimaan Suomirokin tahdissa.

Tietysti oli sitä missä vain, aina saa varoa, ettei hölmöile. Medialle urheilija on lomallakin palstapotentiaalia. Ei tuonne tai tuonne, turvallisinta olisi viettää rauhallista aikaa kavereiden kanssa. Ulkomaalaisena urheilijana Englannissa lähipiiri on lähinnä nykyisiä tai entisiä seuratovereita tai muita urheilijoita. Suomessa taas ovat parhaita ystäviä kaikki, jotka on tavannut elämänsä varrella, plus joka toinen tuntematon humalainen urheiluasiantuntija.

Väistämättä lyhyt loma aina täyttyy erilaisista tapaamisista ja kahvitilaisuuksista. ”Hei, olisi kiva nähdä, muistellaan vanhoja, kai sulla on aikaa?” Toki, vuoronumerolla kuusi, arvioitu jonotusaika kaksi tuntia. Päivät pitenevät, unen aika vähenee ja kahvia kuuluu. Ja silti suureen osaan ja suurelle osaa joutuu sanomaan:” Et kun mä en millään nyt ehtis”. Ja taas on noussut futaajalle pissa päähän, eikö totta!

Niin kai sitten. Ei ole tullut pidettyä yhteyttä. Vaikka haluaisikin. Joku loukkaantuu, eniten ehkä itse, tuskinpa kukaan kostuu mitään ”Moimitäkuuluuseuraava!” –tapaamisista. Mutta siihen nämä lyhyet lomat ovat usein menneet. Anteeksi siitä.

Ja kaiken päälle vielä pitäisi pitää itsensä kunnossa. Ihan tuossa viikonlopun takana siintävät jo seuraavan kauden testitkin. Juhannuskokolla makkara suussa voi oikein tuntea kuinka rasvaprosentin mittaustikut yltävät vesien yli Suomeen saakka. Joten HK:n Sininen vaihtuu juoksuun, lenkki kuin lenkki. Eihän sitä kehtaa joutua aamuryhmään, Fat Clubiin. Siihen tosin yleensä passitetaan vain täysin lomailleita plösöjä brittejä, kuuliaisia skandinaaveja siellä harvemmin hikoilee.

Urheilijalla on urheilijan vastuu myös kesälomalla. Koskaan ei pääse täysin vapaasti tekemään mitä haluaa. Paljon ammattiin liittyviä asioita kuuluu kesäloman ohjelmaan väistämättä. Tosin itsepähän on alansa valinnut. ”Olisit ruvennut lätkänpelaajaksi, niillä on kolmen kuukauden kesäloma”, joku ehdottaa. Ei kai sitä noin vain ruveta miksikään, varsinkaan kun ei osaa sirklata kuin vasemmalle.

Lomat ovat joskus raskaampia kuin arki, mutta turha sitä on valittaa. Mukavaa on päästä edes vähän eroon jalkapallosta ja täyspäiväisestä harjoittelemisesta. Mutta vielä mukavampaa on taas päästä takaisin palloa potkimaan. Kummasti tulee jo muutaman lepopäivän jälkeen syyhy harjoittelemaan.

Tuskin sitä ehti edes kissaa sanoa, kun löysi itsensä taas matkalaukkuineen töihin lähdössä. Voi olla kuitenkin onnellinen, että on saanut olla edes tovin omiensa joukossa. Suomalaisen luonnon, yhteiskunnan ja ihmisen kaipuu ei rapise edes hien mukana harjoittelukauden juoksulenkeille.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan