Aki Riihilahti - Viralliset kotisivut In English Suomeksi På norsk
Uutiset Kysymykset Fakta Historia Kuvat Special

Uutiset

Takaisin uutisiin

2.10.2005
Iltalehti: Merviltä Matille

Jos elämä Englannissa on liian helppoa. Jos ihmiset ovat liian ystävällisiä. Jos haluat jotain jännitystä. Totea vain, että kriketti on kuin baseballia valiumin alaisena. Kyseenalaistin kansallisessa valtalehdessä onko koko laji edes urheilua. Sehän on vain lihavien valkoisten aristokraattien tekosyy mieluummin nauttia hikoilematta kaveripiirissä teetä kuin yrittää viihtyä steriileissä kodeissaan. Muka urheilun nimissä. Englantiin läheisissä suhteissa olevat kansakunnat pakotettiin heittopusseiksi lajiin, lähinnä lähetyssaarnaajan omaksi pelastukseksi, valitettavasti vain Länsi-Intian saarista tuli hetkessä liian kova vastustaja.
Puolihumoristinen puheenvuoroni osui ja upposi. Sattui itse kussakin säädyssä. Tein sarkasmillani syntiä koko Englantilaista yhteiskuntaa ja elämäntapaa vastaan. Vähän samoin kuin, jos Curt Lindström olisi aikoinaan epäillyt Mika Häkkisen olevankin ruotsalainen tai osoittanut välinpitämättömyyttä kuuluko Mervi Matille. Kulttuuriperinnölliset urheilutabut eivät vain ole siirtotyöläisten arvosteltavissa. Yleensähän isänmaassa pyhintä ovat maan rajat, naiset ja urheilusankarit. Jo katseen harhaileminen kesken kansallispelin katsotaan vaippaihottumaksi. Etikettivirhe minulta, mutta kuningatar ei sentään ole vielä harkinnut maastakarkoitustani: urheilusta keskusteleminen on yksi tärkeimmistä maksuttomista ihmisoikeuksista. Jotkut mielipiteet voivat kyllä tulla kalliiksi. Enhän ole myöskään uskaltanut pysähtyä Pohjanmaalla taannoisen huolimattoman pesäpallokommenttini jälkeen. Urheilu on monelle kansallisen ylpeyden ja itsetunnon mitta.
Olisi vaan taas pitänyt pysyä turvallisuusvyöhykkeellä: jalkapallo on maailman puhutuin kieli. Ei ole olemassa valtiota tai Korsoa karttapallolla, jossa Jari Litmasesta ei innostuttaisi. Ketä muita suomalaisia britit tuntevat? Pikainen gallup paljastaa Kimi Räikkösen olevan kai islantilainen. Sami Hyypiä ja Nokia ovat kovaa valuuttaa. Myös Jarkko Niemisen ja joulupukin mahdolliseen suomalaisuuteen uskotaan. Legendaariset keihäänheittäjät ja jääkiekkoilijat, nämä maamme urheilun merkkipaalut ja ikonit, eivät sen sijaan kuulu englantilaisesta äidinmaidosta tulevaan tietouteen. Ilman kansallisia perinteitä urheilulajilla on lumiukon mahdollisuudet helvetissä. Perinteet alkavat menestyksestä. Ihmiset haluavat kokea kuuluvansa voittajiin. Olevansa erityisiä. Siinä syy lajivalintoihimme. Ja englantilaisten krikettimaniaan. Kauan odotettu voitto Australiasta on ollut sokeria koko saarivaltiolle.
Oikeasti iloitsen kriketin ja Englannin puolesta. Jalkapallo on täällä ollut se normaali Prozac -annos masennukseen, nyt ihmiset ovat humaltuneet myös kansallispelinsä loisteesta. Iloiset väkimassat ovat toreilla juhlineet itseään, pankkilainoista ja hammaslääkäreistä hetken huolettomina, onnellisina. Vain urheilu aiheuttaa tällaista kansanjuhlaa, maanmittaista hymyä. Urheilu auttaa unohtamaan ja elämään, ruokkii elinvoimaa itsetunnolle ja katukuvaan. Parasta mitä maa voi kansalaisilleen antaa, on sankareita ja menestystä pursuavan urheilukulttuurin ja -perinteen. Härmäläisittäin sanottaisiin täällä olevan nyt ponnistuksen ajoitus ja tuulet kohdillaan. Ainakin hetken. Lopulta kuitenkin jokaisen trendin päätepiste Englannissa riippuu vain jalkapallomaajoukkueen menestyksestä.
Huumaa tulee nyt kestämään yli krapulankin. Tähtienkiilto silmissään lapset ovat rientäneet puistoihin krikettilöimään. Pieni poika kasvaa puoli metriä, kun saa tällä kertaa olla Andrew Flintoff. En tiedä esikuvaa, mutta ihailen kuinka hän ja hänen edustamansa urheilu ovat saaneet tämän pojan tänään onnelliseksi. Se on urheilun kaunein voima. Itsekin olin kerran koko kesän Seppo Räty. Virnistellen. Kai Mattikin oli onnellisesti silloisen Mervinsä kanssa.


Aki


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Sivun ylälaitaan