Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

30.10.2001
Kun lahkeessa haiskahtaa

Joskus nuorena tuntui aina juhlavan innokkaalta kun pallo lensi peliin. Oli yksinkertaisesti kiva potkaista nahkakuulaa, riippumatta mihin se lensi. Siirryttäessä tulosurheiluun sen on aina lennettävä maaliin. Globalisoitunut urheilubusiness ei tunnusta sanoja leikkiminen ja kilpaileminen. Puhutaan vain voittamisesta.
Tulos on alttari, jonka edessä häviäjät uhrataan. Seuraomistajat ja kannattajat maksavat tuloksista. He ovat ostaneet itselleen oikeuden odottaa niitä pelaajiltaan. Lehdistö kärjistää tilanteen isoilla kirjaimillaan. Tähän odotusten ja kritiikin ristituleen ainoat aseet ovat tulokset. Niiden saaminen onkin sitten pelaajien ja valmentajien huoli.
Mutta enää ei ole itsestään selvää, että Saksa voittaa aina lopulta. Taitoerojen kaventuessa ratkaisut tapahtuvat pienillä osa-alueilla. Marginaalit ovat minimaalisia, tuloksia sorvataan niidenkin äärirajoilla. Senttimetri voi erottaa voittajat ja tolppalaukaukset. Näihin marginaaliodotuksiin on vastattava. Vastauksena on fyysisen suorituksen lisäksi myös henkisesti annettava joka päivä kaikkensa, löydettävä se voittava marginaali.
Moni lupaava pelaaja ei ole pystynyt tähän myllytykseen. Kaikki tuntuu olevan liikaa. Paineet yleisöstä, syötöstä, urasta ja tuloksista kiehuvat yli taitokattilan rajojen kuin aamupuuro. Ja tosiasia on ettei kukaan tarvitse hyvää pelaajaa, jolla on paskat housussa. Taidon päälle tarvitaan sopeutumiskykyä ja kanttia.
Pääsääntöisesti psyyke ja fyysisyys kulkevat käsi kädessä; kun pää on virkeä, toimivat jalatkin. Mutta kaikkeen turtuu niin kuin aikoinaan aamupuuroon. Kahdeksan peliä kuukauden sisään, puupökkelöiset takareidet ja kylmän tyhjä FC Hevonkorven stadion eivät aina jaksa sytyttää. Herra Enmänytoikeinjaksa ja yliherra Ehkäjokumuutänäänvois takeltelevat poikkisuorassa räntäsateessa pakkovoittoa. Ollaan henkisesti toisessa ääripäässä, haluttomassa tyhjyydessä. Mikään ei enää tunnu miltään. Ja yhdeksänkymmenen prosentin panoksella saa vain viidenkymmenen prosentin tuloksia. Yritä tätä sitten tarjota kropalle, joka evää psyykkausyritykset jo-kuultuina valheina.
Eräs legendaarinen jalkapallotietäjä sanoi aikoinaan: ”Paineen alla hyvistä pelaajista tulee keskinkertaisia, keskinkertaisista huonoja”. Legendaarinen jalkapallotietäjä tiesi väärin. Paine, stressi ja haluttomuus ovat ihmisen tunnetiloja vaativien odotusten edessä. Niihin suhtautuminen taas riippuu ihmisestä, ajasta ja paikasta. Joku venyy parhaimpaansa, toisella saattaa tuoksahtaa pelihousuissa. Kuka? ja miksi? uskaltaa ampua ratkaisevan rankkarin ovat psyykekysymyksiä. Mihin? määräävät marginaalit.
Kysymysmerkit ovat jalkapallon syvä pyhin. Selitys miksi jotkut saavat tuloksia on yhtä paljon henkinen kuin taidollinen. Ja lopulta tuloksetkin ovat vain uusia kysymysmerkkejä. Odotukset kuitenkin säilyvät; ja niihin on vastattava. Se aiheuttaa päänvaivaa, josta pukkaamisella ei selviä. Ei ihme että moni urheilija pystyykin enää rentoutumaan vain alkoholin ja vaarallisen elämän avulla.
Haiskahti lahkeessa tai ei, jalkapallo onkin lopulta vain leikkimistä ja kilpailemista, urheilijan tunnemyrsky osa lajin kiehtovuutta, haastetta. Palloa on edelleen yksinkertaisesti kiva potkaista. Fyysisen testin lisäksi voidaan hakea myös henkisiä äärirajoja. Joskus mennään näidenkin yli. Kysykää vaikka Gerard Houllierilta.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden