Nyheter

Tilbake til nyheter

1993
Lukion itsenäisyyspäivän juhlapuhe

Oho, löytyi Mäkelänrinteen lukioajoilta itsenäisyysjuhlapuhe vuodelta 1993. Koska en tänä vuonnakaan päässyt linnan juhliin sitä lausumaan, niin ajattelin joulun kunniaksi pelotella sillä täällä muuten vaan ilman lausunnallisia karikoita, sillä teksti on toki vanhaa mutta edelleen (silmäluomia) painavaa. Eli..

Kansalaiset, medbörjare,

Nyt on tullut aika jopa Paavonkin myöntää se mullistava tosiasia, että Suomi on runnomassa itseään sisään Eurooppaan. Löydämme itsemme ja lapsemme etelän hetelmien kehdosta ennen kuin puluparka ehtii edes pelästyksissään paskantaa. Mutta samalla löydämme myös italiaanot pizzoineen, fransmannit patonkeineen, sakemannit wienerschitzeleineen ja juutit smörrebrödeineen suunnistamassa perinteiseen läskisoosipöytään kohti pohjoista, maata outoa sohjoista – kohti isänmaatamme.

Ja kun nämä ulkomaalaisvahvistukset löytävät tiensä tänne Euroopan jääkalikkaan, on se selkeä ja molemmin puoleinen kulttuurishokki. Daavid ja Goljat kohtaavat ilman voittajaa. Ratkaisuna on sopupeli pitkävedon kertoimella 1,00 eli on elettävä maassa maan tavalla, olipa sitten maan tavat vieraileville tähdille yhtä outoja kuin ruotsinkielen kurssit koulumme futaajille. Siltikin, kaikista Väyrysistään ja muista kummallisuuksistaan huolimatta Suomi pystyy tarjoamaan sateen lisäksi kaikki sateenkaaren kauniit eri värit.

Ensinnäkin Suomesta voivat pakokaasujen täyttämät saastekeuhkot hakea kosketusta luonnon raikkaimmista ja puhtaimmista tuulenhenkosista. Tänne on turha tulla ihailemaan olematonta suurkaupunginvilinää tai suuria monumentteja ja historiallisia spektaakkeleja. Sen sijaan rauhaa, elintilaa ja kaunista puhdasta luontoa löytyy paljon parinkympin väsyttävää citymuseovierailua pidemmälle. On löydettävä pikkulinnut, nuo muistomerkkiemme pikkusabotäärit, säntäilemässä ympäriinsä keväisessä puhelinlankaverkostossa. On koettava kesähelteisen uimarannan temmellys. Syksyllä on ihailtava värikkäiden lehtien leikkiä tuulen siivillä. On hytistävä valkoisen lumen peittämässä umpihangessa odottamassa koskahan lumipallo osuu päähän. On löydettävä luonto. Oltava sitä. Elettävä sitä. Suomen ekologinen rikkaus on kuin kirja lukijalleen: se on kaikki kaikessa. Joku hieno mies, paljon hienompi kuin minä, on joskus sanonut: ”Tulevaisuus on vihreä, muuten sitä ei ole!”. Suomen tulevaisuus on mitä vehrein.

Sen lisäksi, että Suomessa saa nauttia luonnon karuntimanttisesta kauneudesta, kannattaa täällä Euroopan vihoviimeisessä korpimaassa tutustua myös tuohon kummajaiseen, samassa lauseessa alkukantaiseen ja sivistyneeseen otukseen – suomalaiseen ihmiseen. Hän on ahkera kuin japanilainen tehdastyöntekijä, hiljainen kuin perhosen lento, sitkeä kuin koulumme peruna, luotettava kuin sveitsiläinen pankki, jäykkä kuin islantilainen rautakanki, turvallinen kuin hevonen, hidas kuin puolalainen sprinttisika ja itsenäinen kuin isänmaansa. Yhdellä sanalla – kultainen. Lukuun ottamatta älämölöä aiheuttavista ajoittaisista suomalais-ugrilaisista kiroilukänneistä ulkokuori on kovin sulkeutunut, jopa jäyhä. Mutta karun pintasiivun alta löytyy ainutlaatuiset hyvät perusarvot ja korvaamattoman hyvä sydän. Suomalaiset ovat poikkeuksellisia ihmisiä, siksi niin arvokkaita. Siihen, mihin tarvitaan sata maailmankansalaista, riittää yksi hullu suomalainen. Siksi meitä on niin vähän. Suomalainen mies on kunnollinen äijä, joka ei turhia törise. Suomalainen nainen on niin kaunis, että siinä törisee kuka vaan.

Suomen valtteja maailmalla ovat meidän oma kulttuurimme ja luonnollinen kehitys. Ennen kaikkea Eurooppa tarvitsee sinua – ja minua – meitä suomalaisia. Euroopalle ja itsellemme Suomi ja suomalaiset ovat arvokkainta omana itsenään. Olemme valinneet kyllä. Se on synonyymi sanalle oikein vain, jos se tapahtuu 100%:sti suomalaisena. Kansainvälistyminen ei tarkoita, että talonmies Tane kasvatta yhtäkkiä viikset ja alkaa pelaamaan petankkia. Tane on edelleen paras mies syödessään hernerokkaa haarukalla. Suomen kansalainen, minne tahansa menetkin siellä olet sinä. Olkaa tietoisia siitä. Ylpeitä. Hyvät naiset ja ei niin hyvät Herrat, Suomi pärjää uskomalla itseensä. Thank you very many.

-Aki 92C