Aki Riihilahti - Offisiell Hjemmeside In English Suomeksi På norsk
Nyheter Spørsmål Fakta Historie Bilder Spesial

Nyheter

Tilbake til nyheter

11.10.2012
Ei kannata opiskella?

Painan enteriä. Kolmetoista vuotta elämästäni päättyy siihen. Panen läppärin pois ja huokaan syvään kuntosalin parkkipaikalle pysäköidyssä autossa. Tässäkö se nyt oli?

En minä opiskelusta niin erityisemmin pitänyt. Tai ehkä juurettomana etä -oppilaana missasin juuri ne opiskelun elävimmät puolet. Akateemista juhlaa ei ole paljoa jäänyt haalareihin, kun opiskelukavereista parhaiten muistuu mieleen Oslon yliopiston ensimmäisestä filosofian kurssista trisylilainen luokkakaveri, koska lainasin hänelle television. Siitä on yli kymmenen vuotta. Olen sittemmin vaihtanut maata ja koululaitosta töitteni perässä, ja käynyt vain tenteissä, palauttanut tehtäviä ja neuvotellut järjestelyjä opettajien kanssa. Siitä Chryslerin etupenkiltä lähti yhdellä napin painalluksella viimeinen koulutehtävä, päättötyö englantilaisten stadionien muutosjohtamisesta.

Kamppailin pitkään itseni kanssa tarvitsenko edes paperia opintotutkinnosta. Todennäköisesti minun osallani jo tekemäni työura ja kontaktit ovat parempi referenssi kuin MBA –paperit. Mutta henkisesti jokin oli pitkään painanut takaraivossa. Ja tuntuisihan tyhmältä heittää pois kymmenen vuoden opintosuoritukset, kaikki ne venymiset joukkueen bussissa pelimatkoilla ja iso kasa opintoviikkoja eri opinahjoista. Vielä enemmän kuitenkin halusin pitää itseni oppimisen rytmissä.

Sanotaan se nyt ääneen. Enää ei ole pysyviä työuria. Ei yhtä työnantajaa tai osaamista, mikä riittäisi loppuelämäksi. Maailma on täynnä muutosta ja valintoja, minkä takia kaikelle tulee viimeinen käyttöpäivä vastaan paljon aiemmin kuin luuleekaan. Ihmistyön taloudellinen arvo on jo kauan aikaa sitten siirtynyt käsistä aivoihin. Tämä tarkoittaa, että sopeutumisesta, asenteesta ja jatkuvasta uudenoppimisesta on tullut tärkeimpiä osaamisen aloja. Tämä on hyvä uutinen Suomen –kaltaiselle ketterälle ja pedagokisesti lahjakkaalle maalle.

Suosittelen opiskelua töiden ohella. Helppoa se ei aina ole. Se on aikataulujen sovittelua ja omasta ajasta tinkimistä. Ja ainakin minulla aina kun pidin pienenkin tauon, uudelleenaloittaminen ei tahtonut millään onnistua. Opiskelurytmiin pääseminen ja gradunteko tuntuivat usein vaikeammalta kuin yrityksen tilinpäätöksen tekeminen tai henkilöstön johtaminen. Usein tuli epätoivoinen tyhmyysvimma, kun ei saanut oikeaa tulosta teoreettisesta tehtävästä, vaikka teki jo samoja asioita työelämässä. Mutta samalla tuli uusia ajatuksia ja omaksumisentapoja, joita päivittäisissä rutiineissa ei olisi tullut ajatelleeksi.

Kävelen helpottuneena kuntosalille. En tunne sen enempää ylpeyttä kuin saavuttamisen tunnettakaan. Tunnen akateemisen todistamisen taakan pudonneen harteiltani. Vihdoin.

Luen kerrankin kuntopyörän päällä muuta kuin koulukirjaa. Se tuntuu hetken vapauttavalta. Mutta jostain hiipii kummittelemaan ajatus, että mikähän kurssi tai opinto voisi olla luonteva jatko tästä eteenpäin.


Copyright 2001 Aki Riihilahti, all rights reserved Gå til toppen av siden